Uskokaa tai älkää, mutta jonkinlainen arki on asettunut uomiinsa. Me ruokitaan pentu kolme kertaa päivässä, korjataan kakkoja (enää) suunnilleen yhtä usein, käydään pentutreffeillä ja painitaan arjen tilanteiden kanssa, joissa onnistumalla pitäisi saada Dharmasta koulittua kunnon kansalainen.

Yöt saadaan jo käytännössä nukkua ilman keskeytyksiä, automatkatkin menee ilman ulinoita, ja neito osaa yhä mennä itse ovelle jos on hätä (kunhan vaan ei matkalla harhaudu esim. kerjäämään ruokaa ihmisten lautasilta). Ovista mennessä osataan odottaa jo lupaa kulkea, vaikka ihmiset menisivätkin ensin ja ehtisivät kauemmaksikin. Paljon on siis jo ollut onnistumisiakin. 🙂

Mukaan on kuitenkin mahtunut myös epätoivon hetkiä. Ensikertalaisena virheitä pelkää niin paljon, että tulee siksi jopa tehneeksi niitä. Sitä yrittää tasapainoilla eri kasvatussuuntien välillä välillä, lukea oppaita ja koittaa miettiä mikä tapa tehdä mitäkin tuntuu itsestä oikeimmalta. Sitten kokeillaan jotain, eikä se välttämättä toimikaan, ja sitten luetaan lisää.

Pentutreffit ja etenkin Dharman sisarusten treffaaminen on ollut tosi tärkeitä tapaamisia. Niihin mennessä on yleensä epätoivoinen fiilis jostain: naskalihampaiden käyttämisestä ihmisiin, luoksetulon vaikeudesta tai siitä miksi me ihmiset ei opita olemaan hokematta käskyjä. Treffeiltä kuitenkin tullaan aina kotiin voimaantuneena ja ahaa-elämysten kera, pää täynnä uusia ajatuksia. Ja itsevarmuutta siitä, että ihan oikealla tiellä ollaan.

Alkuun pelkäsimme kaikkea, kauhistuimme jokaista syötyä oksaa ja muovinpalasta, mutta nyt on jo saatu perspektiiviä. Etenkin labukat syö kaiken minkä edestään löytää, ja toistaiseksi kaikki on myös tullut ulos. Kaipa tässä pärjää pitkälle maalaisjärjellä, johdonmukaisuudella ja itsevarmuudella – ja tietenkin taustatietoa tarvitaan myös, mutta sitä tässä on jo kasaantunut eri puolilta.

Eilen oltiin saamassa ensimmäinen rokotus kasvattajan luona. Paikalla oli kuusi pentua (kaksi keltaista narttua, yksi keltainen uros ja kolme mustaa narttua) sekä muutama aikuinen: Dharman isoäiti sekä edellisestä pentueesta vuoden ikäinen Nala-narttu. Hauskaa oli, ja Dharmakin jaksoi riehua niin pitkään että lepokin maittoi mainiosti sen jälkeen.

These photos are from yesterday as we had the first vaccination at our breeder’s place. Here in Finland vaccinations are when the puppy is 12 weeks and 16 weeks old, and many times breeder’s organize a vet to come to their place so that all the puppies can get vaccinated at the same time. There was six of the puppies present: two yellow bitches, one yellow dog and three black bitches, as well as Dharma’s 5-year-old grandma and 1-year-old half-sibling Nala. The rest of the English text is located below the photos. 🙂

Believe or not, but our everyday life has started to form its routines. We feed the puppy three times a day, we clean poop from the yard about as often (which is a lot less than few weeks ago), we go to puppy dates and we try to do our best in the everyday situations that should lead Dharma being a decent citizen.

We can sleep through the night pretty nicely now, car drives are silent as Dharma has learned to sleep in the car, and she still knows how to get our attention when she needs to go to “toilet” (unless she gets distracted by human food or something else that is too intriguing). So in some things we’re doing pretty nicely. 🙂

However there has been some moments of despair as well. As first-timers we worry about mistakes so much that it leads us to make them. We try to balance between different ways of educating dogs, we read books and ponder which is the best way for us to educate Dharma. Then we try something, it either goes well, or we try to figure out how to do it instead.

Puppy dates and especially meeting with Dharma’s siblings has been really beneficial. Usually we have desperate feeling about something, such as using those tiny teeth too much on human flesh, how we don’t get her to obey “come here” command, or why oh why we don’t learn to not repeat the commands too many times. When the date is over we’re energized, full of new ideas and confidence that we’re on the right track.

In the beginning we were afraid of everything: every stick that gets eaten, every piece of plastic or rock that she eats, but now we have better perspective. Especially labradors are greedy and they eat literally everything. So far all of it has come out eventually, and she’s still alive and happy. I guess we will get pretty far with common sense, consistency and confidence – and, of course, background information is also needed, but that we already have quite a lot.

Tällä viikolla käytiin toisen mummin mökillä, jossa harjoiteltiin vähän noutoja rannalta käsin. Nouto-ote ei ehkä ole ihan kohdillaan, mutta kivaa oli ja neiti nautti. 🙂

This week we visited another Grandma’s cottage where we trained in the water a little bit. 

Sitten käytiin myös kasvattajan luona, jossa oli kolme pentua – kaksi keltaista ja yksi musta – sekä kasvattajan kaksi aikuista koiraa. Dharma ja veljensä olivat niin samannäköisiä, että ei meinattu erottaa heitä toisistaan – onneksi sentään sukupuolesta tiesi kumpi oli milloinkin kyseessä.

We also visited the breeder’s and had a playdate there with two of Dharma’s siblings and “big brothers”, two of breeder’s adult retrievers. Dharma and her brother looked so alike that from time to time we weren’t sure which one was who.

Paluumatkalla Dharma sai ensimmäistä kertaa seuraa autohäkkiinsä.
On the way back Dharma had the first visitor in her transport cage.

Eilisiltä pentutreffeiltä Penni-göötin kanssa tuli niin hyviä kuvia, että halusin laittaa niitä tännekin näytille.

Yesterday we had a play date with Penni the Swedish Vallhund. There were some so cute photos I wanted to share them with you.

Dharma pääsi siskonlasten kera “mummulaan” mökille sunnuntaina. Mustikkametsässä oli kiva remuta, ja aika pian Dharma tajusikin, että mustikoita on kiva poimia suoraan puskasta. Tietenkin paras puska on aina se, jossa joku toinenkin on hääräämässä.

This sunday we were visiting “grandma’s” summer cottage one hour away from Helsinki. The cottage is in the middle of a gorgeous woods that is filled with european blueberries (or bilberries to be exact). We humans were picking them to freeze for the winter smoothies, Dharma was eating them straight from the bushes. The best bush is naturally the one that is already occupied.

Neitokainen on löytänyt hampaansa ihan huolella. Liekö niin että ikenet kutiavat ja uudet hampaat ehkä muistuttelevat tulostaan, mutta lopputulos ainakin on se että lahkeessa roikutaan ja käsiä ja jalkoja välillä onnistutaan puraisemaan niin että naskalit raikaa ja ihmistä sattuu.

Sen seurauksena olemme lueskelleet enemmän pennun puremisen taustasta ja siitä miten siihen tulisi suhtautua. “Pureskelusta ei saa suuttua tosissaan, sillä se kuuluu sosiaaliseen käytökseen ja on luonnollista”, kertoo Koirakoulu Kompassi. Sen sijaan pitäisi kertoa, koska pureskelu on liian rajua. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, mutta sitä tässä kovasti opetellaan.

Onneksi poron- ja peurankorvat on Parasta Ikinä, ja niillä saa Dharmalle vähäksi aikaa sekä tekemistä että suht kestävää luvallista pureskeltavaa. Käytiin lisäksi hakemassa Murren Murkinasta muutama kuivattu nahkarulla, ensimmäiset oikeat luut ja pakastettuja kanankauloja, josko joku niistä auttaisi pureskeluntarpeeseen ja ienten rauhoittamiseen.

Ai niin, ja Dharma on myös ollut kova syömään. On mennyt kokonaista jäistä kanankaulaa (kuvassa), solumuovisen istuinalustan pala, ulkoa löytämäänsä ohutta muovia ja tietenkin myös pikkukiviä. Tähän asti kaikki on kuitenkin tullut luonnollista tietä ulos, myös ilahduttavan sininen istuinalustan palanen.

Dharma has started to bite uncontrollably. Well, she sure can control it, but us humans don’t. She has started to love hanging in our clothes or chewing our hands and feet. I suppose she’s making teeth and the gums are itchy. 

So that’s why we’ve been reading a lot about why puppies bite in the first place. “Don’t get angry to the puppy, as biting is part of their social behavior and it’s natural”, says a finnish article written by a local dog trainer. Instead we’re supposed to tell her when she bites too hard, which is easier said than done. 

Luckily she seems to love dried reindeer ears, so she gets to chew something that lasts pretty long and is permitted to chew.

Oh and, a couple of days ago Dharma ate a rather nice piece of foam rubber (from something that we put on a cold chair to make it more comfortable). She’s also eaten a whole frozen chicken neck (in the photo), some plastic wrap and of course some small stones. So far all of it has come out the natural way, luckily…

Yritämme keksiä Dharmalle aktiivista ja aivojakin kuormittavaa tekemistä ainaisen puremisen korvikkeeksi (tästä lisää erikseen). Aloitimme siis toissapäivänä jäljestysharjoitukset tarjoamalla Dharmalle noin puolet päiväruoasta ns. makkararuudusta.

Makkararuutu on yksinkertaisin jäljestysharjoitus jota on useiden lähteiden mukaan lähes mahdotonta mokata kouluttajana, ja jonka tarkoituksena on tutustuttaa koira maanpinnan erilaisiin hajuihin (vastikään tallattu/kaivettu/rikottu/tms maanpinta/kasvillisuus haisee erilaiselta kuin koskematon – vaikka siinä ei olisikaan esimerkiksi sekoittuneena ihmisenkin hajua kengistä tms).

Ruuduksi varten valitaan esimerkiksi pihanurmikolta pienelle koiralle noin neliömetrin kokoinen alue paikasta jossa ei ole kävelty kovin paljoa vastikään. Ruudun kulmat merkataan esim. kivillä (jotta itse nähdään missä ruudun rajat ovat), tampataan jaloilla maata koko ruudun alalta siten että pintamaa ja -kasvillisuus menee rikki ja siihen sekoittuu samalla ihmisen hajua.

Lopuksi ruutuun levitetään palkintona toimiva herkku (tässä tapauksessa turvotetut ruokanappulat) sikinsokin, ehkä hieman reunoja painottaen jotta kontrasti oikean jäljen (herkkuja) ja koskemattoman alueen (ei herkkuja) välillä korostuu.

Hajujen annetaan vanhentua hetki ja sen jälkeen koira tuodaan taluttimessa/liinassa tms kiinnitettynä haistelemaan aluetta. Koiran pitäisi oppia erottamaan tampatun ja ehjän maan hajuero, eli pysyä koko ajan ruudun sisällä ja haistelemalla tampattua aluetta löytää samalla herkkuja siten että tallatun maan erilainen haju assosioituu herkkuihin.

Makkararuudusta löytyy paljon lisätietoa, videoita jne ympäri nettiä, luin aiheesta useammasta eri blogista, meille ehkä eniten apua koko konseptin ymmärtämisessä oli Leevi and the Lillangs -blogin kirjoituksesta.

Ensimmäinen harjoitus meni tosi hyvin – Dharma ei tarvinnut alkuunpääsyyn juuri yhtään opastusta ja pysytteli koko ajan ruudussa paria pientä, hyväksyttävää harhautumista lukuunottamatta ja koko harjoitus saatiin siis onnistuneesti läpi keskeyttämättä.

Eilinen iltaruoka syötettiinkin sitten kokonaan jonkinverran isommasta ruudusta ja sekin onnistui aivan yhtä mallikkaasti (video alla). Dharma oli hirvittävän innoissaan haistelemaan pääsemisestä ja haistelu nimenomaan kohdistui jälkiin eikä niinkään ruutuun ripoteltuun ruokaan jonka yli mentiin monin paikoin (kaikki tuli kyllä lopulta syötyä eli ruutua haisteltiin hieman vauhdilla, mutta intensiivisesti).

Monta kertaa nenä harhautui rajan yli, mutta palasi välittömästi takaisin – aivan kuten kuuluukin. Yhden kerran loppupuolella Dharma eksyi reilun metrin ruudun ulkopuolelle, mutta palasi aivan oma-aloitteisesti takaisin ruutuun ilman minkäänlaista ohjausta.

English summary

To avoid the continuous biting (more on that later), we have searched for activities that would also activate Dharma’s brain and started very basic tracking training in a small square.

The idea is to trample a marked (for handler’s convenience) square completely so that the ground and vegetation breaks a bit and the scent is different from untrampled neighbouring areas. The goodies (in our case swelled food pellets) are then spread on the trampled area and the dog should be able to associate the smell of the trampled ground to the goodies that are on the ground (goodies should have very mild scent so that the ground is the one the dog is sniffing).

When tracking, the dog should take the initiative, handler only intervenes if the dog gets too lost (in this case if the dog gets lost outside the square too many times, the exercise is stopped by taking the dog away and continuing with normal everyday things).

We have now done the square two times (video is from yesterday evening when her whole evening meal was spread in the square) and Dharma has succeeded exceptionally. She often did smell outside the square but turned back immediately, once closer to the end of the video she went about a meter or so away from the square but returned quickly without any handler intervention.

Keskiviikkona käytiin ihan pikkuisen treenaamassa veteen menoa ja noutamista. Ihan hyvin meni. Varsinaisesti ei vielä uitu (ja oltiinkin veden äärellä vain aika lyhyen aikaa), mutta toista kertaa kuitenkin kahlaamassa, ja tällä kertaa vähän avarammassa vedessä kuin pentutreffien aikainen matala oja.

On wednesday we went to a tiny beach to train water sports for the first time (going to water and retrieving from water). It was surprisingly good for the first time (or second to be honest, if we count the time she went to that tiny ditch during the first sibling play date). 

Maanantain alkuillan vietimme Haltialan tilalla Riikan kutsusta (kiitos!). Riikalla oli mukana mopsi Brando ja labbis-dogo argentino -sekoitus Max. Tarkoitus oli kokeilla mitä Dharma tuumaa isommista koirista, ja kukas siihen parempi kuin lauhkea jättiläinen Max. Kohtaaminen meni tosi hyvin, ja Dharmakin pääsi vähän opettelemaan tapoja, kun tuo lauhkea jättiläinen muutaman kerran murahti ja käänsi selkänsä pikkuriiviön yrittäessä kiusata ties millä eri tavoin.

Haltialan tila on aivan Helsingin pohjoisosassa Vantaanjoen varressa sijaitseva Helsingin kaupungin omistama ja ylläpitämä tila, jolla on yhteensä yli 200 hehtaarin mahtavat pellot, joilla lähestyvät koirakot näkee jo kaukaa. Siellä heinikkoisella pellolla oli hyvä päästää koirat vapaaksi ja tutustumaan toisiinsa. Dharman kanssa treenattiin aina välillä myös perustottelevaisuutta; seuraamista, luoksetuloa ja sen sellaista.

Kävimme myös moikkaamassa tilan lehmiä, kanoja ja luonnollisesti myös muutamaa vastaan tullutta koiraa – puhumattakaan kaikista niistä lapsista, jotka innostuivat kovasti pienen pentukoiran nähdessään. 🙂

Peltoretken jälkeen menimme tilan yhteydessä olevaan yksityisomisteiseen ravintola Wanhaan Pehtooriin munkki”kahville”. Wanhan Pehtoorin terassi (lue: piha) on tosi miellyttävä, ja sinne ovat lemmikitkin täysin tervetulleita – kun pyysimme vettä koirille, sitä tuotiin teräskipossa pöytään asti. Mikäs sen mainiompaa kuin paistatella ilta-auringossa hyvässä seurassa, munkkirinkilä kädessä ja koirat jaloissa.

English summary

In the late afternoon on Monday we went to Haltiala Farm with Riikka. It’s a working farm with over 200 hectares of  fields owned and operated by the city of Helsinki to show (urban) visitor what farm life is like and also used for research etc purposes. It’s like a piece of Finnish countryside right within the borders of Helsinki, the capital city of Finland. 

Riikka had with her a pug called Brando and a labrador – dogo argentino -mix called Max. The idea was to see how Dharma interacts with bigger dogs. Max is huge but super friendly and their encounter went great. Max was chill and politely growled and turned his back to Dharma when she was being too annoying. 

There’s also a great private-owned restaurant Wanha Pehtoori at the farm. It’s a great place as they allow dogs in the terrace (yard). After the play date we went to have donuts there. Yummy!

Sunnuntaina oltiin ensimmäistä kertaa koiratreffeillä muiden kuin omien sisarusten kanssa. Dharma pääsi metsään telmimään neljän gööttipennun kanssa. Ensin jännitti niin että häntä oli huolella koipien välissä, mutta piankos Dharma lämpeni ja leikki jo ihan innoissaan.

Yesterday we met with four Swedish Vallhund puppies. That was the first time Dharma was playing with any other puppies than her siblings. At first she was tense with her tail strictly between her legs, but soon she went over to the new guys and played with them very nicely.

Kaikkien piti päästä kaivamaan ihan samaa kuoppaa, tietenkin. Riitahan siitä tuli. / They all wanted to dig the same hole, so they fought about it.