Archives (page 3 of 9)

5.1.2017 / Heini / 0 Comments

Tottista Joensuussa / Obedience training in Joensuu

Huh, jos vielä lähdetään Joensuun suuntaan, niin haluan kyllä että perillä ollaan pidempään kuin 16h! Sen lisäksi että kaupunki itsessään vaikutti upealta, niin oli himppusen rankka reissu.

Nyt kun reissusta ollaan toivuttu, niin tässä vähän kuvia paikanpäältä. Käytiin siis illalla saavuttuamme Dharman siskon Oikun kanssa vähän tottistelemassa. Harjoiteltiin paikallaanoloa häiriössä, jota ei vielä ihan hirveästi ole Dharman kanssa harjoiteltu – allekirjoittaneelle ensimmäinen kerta, Jessi ja Dharma ovat muutamaan kertaan kotikentällä harjoitelleet.

Ihan mukavasti meni, kunhan neiti malttoi rauhoittua. Ei karannut juuri ollenkaan Oikun luokse – ihan kerran tai kaksi yritti kun väliä pienennettiin, mutta silloinkin korjasi suunnan heti käskystä. Sen opimme näistä treeneistä, että Dharma ei kovin hyvin hoksaa kuka käskyn sanoo: kun Oikun ohjaaja Tiina huusi “tänne”, niin Dharmakin lähti liikkeelle – joskin kohti Jessiä, eikä Tiinaa. Seuraavaksi kokeiltiin niin että Jessi vahvisti Istu-käskyn juuri ennen Oikun luoksetulokäskyä, ja Dharma pysyi paikallaan.

Phew, if we’re going back to Joensuu one day, I definitely want to be there more than 16h. Not only because it was a rough drive back and forth, but also because Joensuu is a beautiful city.

Here are some photos from our obedience training in Joensuu with Dharma’s sister Oikku. We trained how to stay still without getting disturbed of other people or dogs. Dharma did pretty nicely. She did leave her position when Oikku’s owner called “come here” as she didn’t understand she’s not supposed to leave until Jessi calls. Next time Jessi gave an extra order (“sit”) before Oikku was ordered to leave the position and Dharma stayed nicely where she was.

Paikkaistumista… / Sitting still…

Paikkamakuuta… / Laying down…

… ja siitä luoksetuloa. / … and coming towards when asked.

Hyvin onnistuikin! / Succeeded!

Dharma malttoi pysytellä paikallaan, kun sai vahvistuskäskyn istumiseen juuri ennen kuin Oikku kutsuttiin liikkeelle. / Dharma stayed in position while Oikku was asked to come, as long as she got an extra “sit” before Oikku’s order.

Sen jälkeen vähän lelupalkkaamista niin että Oikku sai vielä pysytellä paikoillaan häiriöstä huolimatta / After that Dharma was rewarded with a little play time while Oikku stayed in position

Treenin jälkeen päästettiin koirat vapaalle ja leikkimään keskenään. Oikku olisi halunnut vielä jatkaa hommia eikä millään olisi vaihtanut vapaalle! 😀 Dharma taas yritti into piukassa saada siskoa leikkimään, ja lämpenihän tuo lopulta.

After the training session we let the dogs play together. Oikku wanted to continue training, so it took a while before she could switch from work mode to free time.

Leikitään – ei leikitä – leikitään… / Let’s play or not?

No lähtihän se leikki pikkuhiljaa… / Finally they both got to the playing mood!

Sellaista tällä kertaa! 🙂

3.1.2017 / Heini / 0 Comments

Ensimmäinen hotellivisiitti / First time in a hotel

Joulun jälkeen käytiin pikavisiitillä Joensuussa. Dharma pääsi nautiskelemaan ensimmäistä kertaa hotellihuoneesta. Matkakin meni hyvin, vaikka pitkä olikin – mökiltä Joensuuhun siirtymiseen kului yli kuusi tuntia. Käytettiin koiruutta muutamaan kertaan ulkona matkan aikana, ja D jaksoikin ihan hiljaa ja rauhassa matkustaa koko matkan.

Perillä vastassa oli lunta (tarkoittaa lumihepulia) ja muutenkin kovin innostunut ja lisäksi vähän turhautunut koira. Allergiaoireiden ja oksentelun vuoksi Dharma oli paastolla ja ilman kummempaa aivotyötä muutaman päivän ennen tätä päivää, joten ihan kiva määrä energiaa oli päässyt patoutumaan tyttösen sisälle. 😀

Jessin jonottaessa hotellin tiskille mulla meni lunta kenkiin, meinasin kaksi kertaa kaatua ja sain useamman kerran ärähtää hihnan päässä rempovalle Dharmalle, jonka mielestä pitkän ajomatkan jälkeen lunta parempaa oli vain lumen seasta löytynyt kaljatölkki ja sen heittely.

After Christmas we had a quick visit to Joensuu, a city in Eastern Finland. That meant 6h drive from the summer cottage. Dharma travelled very nicely, she just slept pretty much the whole time in the car (although she did get out of the car a couple of times during the drive).

At the summer cottage there was no snow, and in Joensuu there were pretty nice layer of snow – thus Dharma was super excited to get out of the car and play in the snow. So excited that I got snow in my shoes, almost fell down a couple of times and had to really say a bad word to Dharma meanwhile Jessi was checking us in to the hotel.

Innosta soikea koira / Dharma just arrived to the hotel room

Dharma sopi mainiosti hotellihuoneen väreihin 😀 / Dharma fit to the interior pretty nicely 😀

Illemmalla käytiin vielä Dharman Joensuussa asuvan siskon kanssa tottistelemassa ja seuraavana päivänä pikavisiitillä pienen mutta pyöreän australiankelpien luona. Näistä lisää seuraavissa blogauksissa 🙂

Ps. Pahoittelut että kuvat ovat vähän mitä sattuu – en ole vielä(kään) oikein sinut tuon uuden mikrojärkkärin kanssa, se kun menee hirmuisen helposti manuaaliasetukselle taskussa ja unohdan aina ennen kuvaamista tarkistaa asetukset. Ehkä tämä vielä tästä joskus!

Later that night we went to do some obedience training with Dharma’s sister who lives in Joensuu, and the following morning we had a quickly meetup with an australian kelpie bitch. We’ll tell more about these in the following blog entries. 🙂

Ps. Sorry that the photos are a little this-and-that. I always forget to check my new camera’s settings before shooting and it tends to go on manual settings when in my pocket…

29.12.2016 / Heini / 0 Comments

Paukamia ja muuta joulun tunnelmaa / Skin bumps and other Christmas feelings

Tämän joulun vietimme viimevuotiseen tapaan Dharman mummon ja papan luona Ylöjärvellä mökillä. Lumesta emme päässeet tällä kertaa nauttimaan, mutta muuten oli oikein mukava vajaa viikko poissa kotirutiineista. Dharma tosin ei saanut treenitaukoa jouluksikaan, vaan treenattiin harva se päivä rullailmaisua – sen hiomiseen kun tarvitaan toistoja, toistoja, toistoja.

Kuten arvata saattaa, niin prinsessa oli huomion keskipisteenä:

We spent the Christmas at the “grand parents’ ” cabin, just like last year. Unfortunately there was no snow there but otherwise everything was good. With Dharma we continued training on how to signal the human when she finds somebody from the woods.

As you might well guess, Dharma was the center of attention:

Dharma yrittämässä antaa mummi-ihmiselle lempileluaan Ikean Rottaa… / Dharma trying to give her fav toy to “grandma”…

… ja sitten kerjäämässä pappa-ihmiseltä makkaraa… / … and trying to get some sausage from “grandpa” …

… ja välillä lepuuttamassa oman ihmisen sylissä koko 20-kiloisen sylikoiraolemuksensa voimin. / … and sometimes just chilling in her human’s lap with her 45-pound-body.

Jouluaattona huomio sai sitten vähän toisenlaisia ulottuvuuksia kun Dharma alkoi rapsuttaa silmäkulmaa ja pian huomasimme silmänympäryksen olevan punainen ja turvonnut. Myös kuonon päälle nousi paukamia. Tarkkailimme paukamia illan ajan, mutta aika pian – noin tunnissa – ne laskivat pois ja Dharmankin olo tuntui helpottuvan.

On Christmas Eve she got different kind of attention when we saw that the corner of her eye as well as her nose had some allergic bumps in them. Luckily they went away in an hour or so, and Dharma seemed to feel better after that.

Dharman silmänympärys ja kuono jouluaattona / Dharma’s eye and nose on Christmas Eve

Huokaisimme helpotuksesta, kunnes tuli joulupäivän ja tapanin välinen yö. Dharma oksensi yön läpi 2-3 tunnin välein, ensin ruokansa ja sitten kirkasta nestettä. Tapaninpäivän Dharma vietti paastoten, ja siitäkin huolimatta tapaninpäivän iltana Dharmalle nousi uudelleen noita mystisiä patteja – tällä kertaa ihan silmissä ja paljon edellistä enemmän: niitä oli nyt toisen silmän ympärillä, kuonossa, päälaella ja myös toisessa korvassa.

Eläinlääkärin konsultaation pohjalta annoimme Dharmalle kyypakkauksesta tabletteja ja turvotukset laskivatkin lähes silmissä pois. Sen jälkeen ei ole patteja näkynyt, toivotaan että eivät tule enää kylään. Oksentelukin rauhoittui paastolla, ja ruoka on pysynyt hyvin sisällä.

We were relieved to see the bumps go away. Unfortunately the night before Boxing Day she started vomiting, and puked every 2-3 hours the whole night. The next day she spent without any food. Weirdly enough, she started having those same kind of bumbs the night of the Boxing Day – there were way more bumbs this time. They were in her (other) eye, her nose, her crown, even in her ear. We consuldet the local vet and gave her some allergy medicine, which luckily worked quickly and all the bumps disappeared. Let’s hope we don’t see them anymore!

Surkean koiran silmäpussi ja turvonnut kuono 🙁 / Poor girl with her swollen eye & nose 🙁

Loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt meillä on taas pirteä ja terveen oloinen koira, joka syö hyvin kuin labradori konsanaan.

So, all in all everything is fine. Now she’s back at not puking and eating as well as a labrador just can.

25.12.2016 / Heini / 0 Comments

Hyvää joulua kaikille! / Merry Christmas!

Syksyn aikana on taas tapahtunut kaikennäköistä ilman että niistä on tullut blogattua. Katsotaan josko nyt joululomalla saataisiin vähän päiviteltyä syksyn kuulumisia tännekin. 🙂

Dharma pesueineen toivottaa kaikille rauhallista joulua!

So much has happened during Autumn even though we haven’t had the time to update the blog. Let’s see if we could catch up a little bit during holidays.

Dharma and her people wish happy holidays and Merry Christmas to everyone!

16.10.2016 / Jessi / 0 Comments

Vapepa-hälytysharjoituksessa / At SAR drill

Hupsistakeikkaa, taas vierähti toista kuukautta ilman yhtäkään postausta – Dharman kanssa on edistytty hurjasti ja tässä välillä on päästy useampaan kertaan uudelleenkin talotreeneihin, mutta myös harjoittelemaan raunioetsintää ensimmäisiä kertoja, siitä ehkä lisää jossain vaiheessa myöhemmin.

Paljon muutakin on ehtinyt tapahtua, harrastamisen kannalta ehkä merkittävimpänä asiana se, että liityin itse yhdistyksemme Vapepa-hälytysryhmään. Käytännössä tuo siis tarkoittaa sitä, että nyt olisi suotavaa lähteä etsimään kadonneita (lähinnä Keski-)Uudenmaan alueella jos kutsu käy – Keski-Uudenmaan paikallistoimikunnan hälytysryhmiä on hälytetty viime vuosina keskimäärin kolmisenkymmentä kertaa vuodessa ja tuohon päälle keskimäärin kymmenkunta valmiushälytystä jotka eivät kuitenkaan ole konkretisoituneet varsinaisiksi hälytyksiksi saakka.

Tänään (tai siis eilen, kirjoitan tätä puolen yön jälkeen kotiintultuani) Dharma jäi kotiin ja lähdin yksin Raaseporiin (noin 1,5 tunnin päähän kotoa) useiden pelastuskoirayhdistysten yhteisiin hälytysharjoituksiin, ensimmäistä kertaa ikinä. Kuten jo keväällä kirjoitin, itse olen erityisen kiinnostunut Vapepan toiminnan alahaaroista nimenomaan viestiliikenteestä ja olinkin ilmoittautunut näihin harjoituksiin johto-harjoittelijaksi tavoitteenani päästä opettelemaan viestikeskuksen toimintaa.

Harjoitus jäi peruutusten vuoksi hieman odotettua pienemmäksi ja oli hyvin vähällä että ns. viestiä ei olisi voitu toteuttaa lainkaan koska paikallaolijoilla ei ollut riittävästi kunnollisia VHF-radiopuhelimia – itselläni on kaksi ja jollain toisella osallistujalla oli myös yksi tai pari radiota, mutta ne eivät olisi yhdessäkään riittäneet neljälle etsintäpartiolle ja viestikeskukselle. Onneksi kuitenkin paikalle saapui yksi koirakko mukanaan yhdistyksensä viestivälinesalkut ja saimme viestivälineet koko harjoituksen tarpeisiin.

Tuosta seurasi sitten kuitenkin se, että toiveeni viestin harjoittelusta johti siihen että olin yksin koko harjoituksen viestikeskus, eikä ollut ketään jonka olan takaa oppia asioita käytännössä (toki ihan samalla tavalla harjoiteltiin keväällä käydyllä viestikurssillakin) – mutta siis joka tapauksessa jouduin sitten suoraan yksin vastuuseen tuosta puuhasta.

Tuo asetti luonnollisesti melkoisia paineita, mutta kokonaisuudessaan selvisin urakasta ihan hyvin – opin paljon lisää johtopaikan ja viestikeskuksen toiminnasta ja toisaalta huomasin omassa toiminnassanikin selkeitä parantamiskohteita, esimerkiksi sen että vaikka olenkin luonteeltani yleensä varsin rauhallinen, kokemuksen puute aiheutti vielä selkeitä virheitä ongelmatilanteessa, eli kun etsintäpartioon ei saatu radiokatveen vuoksi yhteyttä tai yhteys oli muuten ongelmallinen – tuollaisissa tilanteissa kävi pari kertaa ihan amatöörivirheitä radion käytön kanssa.

Kaikenkaikkiaan harjoitus meni omaltakin osaltani varsin hyvin ja tosiaan oppimiskokemuksena se oli erittäin hyödyllinen. Toisaalta haasteista huolimatta edelleenkään ei tullut mitään inhoreaktiota viestiin, eli ehdottomasti jatkan sitä myös Vapepa-organisaation tarjoamien koulutusten osalta kun se vain on mahdollista (viestin jatkokurssia ei käytännössä ole vielä olemassa vaikka sen koulutussisältö onkin jo tiedossa). Tänään heräsi myös kiinnostus muista johtotehtävistä, siihen suuntaan on vieläkin selkeämpi (ja valmis) koulutusputki jo olemassa.

Harjoitus alkoi kello 18, aurinko laski klo 18:14. / The drill started at 6pm, sundown was at 6:14pm.

In English

Whoops, it’s been over month and a half since last post here. A lot has happened, we have had several more building trainings and also we have had the opportunity to visit ruins couple of times too.

Perhaps the most significant advancement has been the fact that I joined our association’s emergency team and therefore I should take part to any emergency search missions if they arise. During the last few years there have been about thirty-ish real emergencies yearly to which our response area’s emergency teams have been alerted to, and maybe about ten-ish ready alerts in which the need for volunteers has ultimately not actualized.

Today (or actually yesterday, I’m writing this after midnight, after arriving home) I left Dharma home and drove to Raasepori (about 1,5 hours from home) to take part to a SAR drill organized by several SAR dog associations. Since I’m interested about communications in The Voluntary Rescue Service, I had signed up to be a leader trainee in hopes of getting to get to take part in communications. However the drill had less people than anticipated and until very last minutes it wasn’t sure if we would be able to have proper communications because of the lack of radios, but luckily there was one participient that brought their association’s radio gear and we got enough radios to equip all search teams and the search HQ.

Because there weren’t as many people as originally planned for, we had very small team in the HQ and instead of me being a trainee, I was solely responsible for the communications between the search leader and the search teams on the ground. Despite my lack of experience (besides the few training sessions during the communications course I took in spring), I managed pretty ok and learned a lot. I’m still very interested about this branch and am planning to take any advanced communication courses as they become available.

29.8.2016 / Jessi / 0 Comments

Ensimmäiset talotreenit / The first building practices

Viime viikko oli erittäin treenintäyteinen, kävimme normaalin tottistreenin lisäksi hakutreeneissä sekä bonuksena kaksi kertaa talotreeneissä, eli yhteensä harjoittelimme neljänä päivänä.

Tiistaina päästiin siis tosiaan ensimmäistä kertaa talotreeneihin, eli harjoittelemaan ihmisten etsintää (lähes) tyhjässä rakennuksessa. Nyt purkamiseensa saakka käytössämme oleva treenipaikka on pääkaupunkiseudulla kaupunkiympäristössä sijaitseva taloyhtiö, jonka rakennukset puretaan tontille rakennettavien uusien, suurempien asuintalojen tieltä muussa tapauksessa edessä olevien suurten peruskorjausten sijaan.

Talojen vanhat asukkaat ovat jo muuttaneet pois ja jäljellä on vain ulkoisesti varsin tavallisen näköisiä taloja hoidon puutteessa ehkä jo hieman villiintyneessä vehreässä pihapiirissä.

Lukittujen ulko-ovien takana sisällä taloissa tilanteen raadollisuus on paljon käsinkosketeltavampaa – paikallinen pelastuslaitos on myös päässyt hyödyntämään tilannetta eikä rappukäytävistä taida enää löytyä yhtäkään ehjää huoneiston ovea useimpien ollessa vähintään sahattu puoliksi savusukellusharjoitusten yhteydessä. Käytännössä lähes kaikkien muidenkin alunperin lukittujen sisätilojen, kuten kellarikäytävien, varastohuoneiden jne, ovien lukot on rikottu tai ovet nostettu sijoiltaan liikkumisen helpottamiseksi.

Harjoitusympäristönä talot ovat siis hyvinkin poikkeavia verrattuna tähän asti totuttuihin metsämaastoihin, suurelta osin sähköttömät (lue: ilman luonnonvaloa pimeät) ja lämmittämättömät talot vaativat hyvinkin tietyntyyppistä varustusta niin ohjaajalle kuin koirallekin ja ympäristö poikkeaa muutenkin merkittävästi erilaisten pintojen jne myötä. Tälläisissä purettavissa, jo tyhjentyneissä taloissa on usein ympäriinsä kaikenlaista roskaa ja rakennusjätettä, unohtamatta mm. pelastuslaitoksen harjoitusten jälkeensä jättämää terävää lasi- ja metallijätettä.

Ensimmäinen talotreeni ja kehoitus koiran tossujen hankintaan tuli hieman yllättäen, joten vaikka meillä olikin samana päivänä ostetut tossut, ne jäivät kotiin koska Dharma ei ehtinyt millään tavalla tottua niihin ennen treenejä ja toisaalta meillä oli etukäteen tieto että yksi taloista olisi muihin verrattuna siistimmässä (riskittömämmässä) kunnossa.

Mitään ei kuitenkaan sattunut, kiitos ryhmän ohjaajien yhdessä ennen harjoitusten alkua tekemän huolellisen alkuvalmistelun ja -siivouksen. Toisella treenikerralla kahta päivää myöhemmin tossujen käyttöä oli jo ehditty harjoitella kotona enemmän ja ne saatiin jo hyötykäyttöönkin.

Dharma on onneksi erittäin innoissaan aina hakutreeneihin päästessään ja aiemmin arkielämässä melkolailla vaivannut avoimien ja liukkaiden portaiden kammo unohtui harjoitustalojen porraskäytäviä kolutessa hyvin nopeasti. Ensimmäisellä treenikerralla tossujen vielä puuttuessa rappukäytävän kiviportaissa liukastelu oli hieman jännittävää, mutta seuraavalla kerralla tossujen kanssa portaista selvittiin jo ulkoisestikin paljon tyylikkäämmin.

Taloissa maalimiehenä oleminen on myös hyvin erilaista kuin maastossa, itse olin noiden kaksien treenien aikana mm. sullottuna siivouskaapin noin 30-40cm leveään ja maksimissaan 160cm korkeaan “avoimeen” osaan hyvin epämukavassa puoliseisovassa S-asennossa, häkkikellarissa vanhan lieden päällä tai kirjaimellisesti häkkikellariin hylätyn muuttolaatikon sisällä kyykistellen – vain muutamia mainitakseni.

Ylläolevat kuvat ovat ensimmäiseltä treenikerralta jolloin otsalamppu oli vielä suoraan hatun kanssa päässä, mutta valitettavasti kolmen tunnin treenien jälkeen jouduin ikäväkseni havaitsemaan että suuri pääni ei edelleenkään kestä puristusta ilman ikävää päänsärkyä. Toisiin treeneihin hankinkin jo sen enempää miettimättä kunnollisen kypärän, joka sinällään toki on muutenkin erittäin suositeltava talotreeneissä, ja tulevaisuuden raunioharjoituspaikoissa usein jopa pakollinen.

Talotreenit poikkeavat paljon myös intensiteetiltään – pienemmällä alueella kävellenkin ehtii perille, eikä sykekään pääse nousemaan niin paljon kuin metsätreeneissä joissa joudun itse juoksemaan perässä Dharman löytämän maalimiehen luokse. Pienemmän alueen ansiosta treenit toisaalta myös etenevät paljon vauhdikkaammin, mutta toisaalta maalimiehille joudutaan miettimään piilot joko vähintään osin tai kokonaan jokaiselle koirakolle erikseen, kun metsässä harjoituksen aluksi useimmiten merkitään sovittu määrä piiloja joita yleensä käytetään koko harjoituksen ajan.

Kaikenkaikkiaan täytyy sanoa että löysin talotreeneistä uuden lempipuuhani ja ymmärrän nyt erittäin hyvin miksi monet pelastuskoiraharrastajat harrastavat aktiivisesti talo/raunioetsintää vaikka sen tarpeellisuus Vapepa-touhuissa on vähäisempää koska etsinnät ovat pääsääntöisesti maastoetsintöjä – meidän yhdistyksessämme rauniotreenejä ei käytännössä pääse tekemään lainkaan, ja talotreenitkin ovat pääsääntöisesti talvikauden aktiviteetteja.

Seuraavat talotreenit ovat luvassa tämän viikon lopulla, katsotaan jos saataisiin Heini mukaan kameran kanssa niin saataisiin vähän parempia kuviakin…

Very briefly in English (sorry about that. :))

Last week was quite a busy week with the regular obedience training and search practices – but as an additional bonus we went to two building practices – total of four days with practices. Building practices were completely new territory for us and personally I loved it.

The buildings that we train in are located pretty close to the city center within a very city-like neighbourhood and will be demolished to be replaced with new, bigger buildings instead of costly renovations (structural, pipes, etc) in the near future. People who lived there have already moved out and even the local fire department have had their chance to train in the empty buildings. Training in buildings is very different from training in forests as the urban enviroment, surfaces, small spaces, darkness, etc make things very unique.

Despite the fact that I already got a lot of what we needed, because of these differences we had to invest to some extra protective gear. Dharma got protective boots (that I had my eyes on already before) and I made a quick decision to buy a helmet for the second session as it is recommended anyway and the band of the headlamp caused me a headache after three hours of practice so having a helmet to attach it to helped a lot.

We have the next building practice session coming up at the end of this week, hopefully we can get Heini to join us with a camera…

7.8.2016 / Heini / 0 Comments

Palkkautumisesta / About rewarding when training

Koiraa kouluttaessa palkkaamisella on luonnollisestikin tärkeä rooli. Eri koirat palkkautuu eri lailla: toiset tekevät namien perässä mitä vaan, toiset taas innostuvat pelkästään lelulla palkkaamisesta. Dharma on onneksi siitä helppo, että miellyttämisenhaluisena koirana palkkautuu niin nameista kuin leluistakin.

Sosiaalinen palkkaus on tietenkin myös tärkeää: jos koira tekee asioita vain namin tai leikin perässä, oppien siirtäminen arkeen (tai koesuorituksiin) on aika paljon hankalampaa. Koiran olisi siis hyvä palkkautua myös sosiaalisesti – eli nauttia ohjaajansa kanssa työskentelystä niin, että ohjaajan kehutkin toimivat palkkiona tekemisestä.

Dharma nauttii suunnattomasti, kun se pääsee treenaamaan – niin tottiksessa kuin hakuharjoituksissakin. Niinpä lähtökohta treenaamiseen on tosi hyvä, ja tähän mennessä namipalkkaa käyttämällä ollaan saatu opetettua Dharmalle kaikennäköistä. Heinäkuussa löysimme rinnalle myös lelupalkkauksen, kun Varjo-siskon seuran treenikentällä vierailun yhteydessä testasimme Dharmalle Varjon narupalloja. Ai että Dharma innostui niistä, unohti ihan kaiken muun ympärillä tapahtuvan!

There are several ways to reward a dog when training. Some dogs motivate well with treats, some prefer balls or other toys. Dharma luckily gets motivated from both treats and toys, so we can use a variety of different rewards.

Dharma enjoys training very much, woth obedience and search training. We used to reward her with just snacks but recently found out that she gets even more motivated with toys, especially balls. We learned that when we were visiting Dharma’s sister Varjo at her training field. We borrowed Varjo’s string balls and Dharma went nuts!

Siitä innostuneena kävimme pikapuoliin Tuusulassa Koiraurheilun liikkeessä ostamassa muutaman erilaisen palkkiolelun, myös samanlaiset narupallot kuin Varjollakin. Alla olevassa kuvassa testaillaan niitä Ylöjärven mökillä. Ideana on siis heittää samantien uusi pallo kun Dharma palauttaa vanhan, ja ollaankin saatu palautusta paljon paremmaksi tällä keinolla.

So soon after that we went and bought our own set of string balls. Here’s Dharma training with them at a summer cottage. The idea is to use two balls at the same time: as Dharma returns one, the other is immediately thrown into air.

Dharma ja kaksi palloa yhtä aikaa / Dharma and both the balls at the same time

Samalla teemalla jatkettiin Peko-jaoksen viikottaisella tottistreenivuorolla. Nyt pallot palautuu jo aika nätisti, ja seuraavaksi aletaan harjoitella käteen asti palauttamista.

We continued with the same theme at this week’s obedience training session. Now Dharma returns the balls already quite nicely, and the next step is to teach her to return items straight to hand.

4.8.2016 / Heini / 0 Comments

Peuhaamassa Jopen kanssa / Play date with Joppe

Muutama viikko sitten kävimme lapsuudenystävän luona leikkitreffeillä vähän Dharmaa vanhemman cardigan corgi Jopen luona. Joppe on ehkä maailman suloisin koira ihanan mustan silmänsä kanssa!

Dharma ei ollut hetkeen päässyt peuhaamaan toisten koirien kanssa, ja tutustuminen Jopen kanssa meni lennokkaasti: molemmat olivat heti jutun juonessa mukana. Hetken painimisen jälkeen siirryimme sisälle kahville, ja molemmat koirat saivat hyvän passitreenin opetellessaan, miten olla rauhassa samassa tilassa toisen koiran kanssa. Kiitos Pauliina kahveista ja leikkituokiosta 🙂

A few weeks ago we visited my old friend who has a cardigan corgi Joppe that is some months older than Dharma. Joppe is maybe the cutest thing ever with his black eye!

Dharma hadn’t been playing with other dogs for a little while so she was eager to play with Joppe, and so was him. We let them play a little while and then headed inside to have some coffee – and simultaneously, train the dogs to behave calmly while there’s another dog in the same room.

1.8.2016 / Heini / 0 Comments

Kertomuksia alkeistottiskurssilta / About our basic obedience training

Jessi kertoi huhtikuussa, että meillä on harrastus. Huhtikuussa alkaneet orientaatiokurssit (alkeistottis ja haku) olivat keväällä. Sen jälkeen aikaa on kulunut yhä kasvavissa määrin harrastusyhdistyksen PEKO- eli pelastuskoirajaoston treenivuoroilla: yleensä kerran viikossa metsässä hakutreeneissä ja kerran viikossa tottelevaisuustreeneissä yhdistyksen kentällä. Dharma on kehittynyt hakuhommissa valtavasti, ja tottiksen alkeetkin alkavat pikkuhiljaa sujumaan koko ajan paremmin.

Tässä vähän videoita muutamilta alkeistottiskerroilta huhti-toukokuussa, eli jo muutaman kuukauden takaa. Jokaisella kerralla oli oma teemansa, ja näissä videoissa näkyy teemoina epätasaiset pinnat, putkesta kulkeminen ja eteen lähettäminen. Tässä allaolevassa videossa Dharma kävelee epätasaisella pressulla jonka päällä on muovipulloja tarkoituksena totuttaa koiraa epätasaiselle pinnalle, erilaisiin tassutuntumiin, rapsahduksiin ja muihin ääniin.

Jessi wrote in April that we finally have a hobby. We participated to two orientation courses during spring: introduction to obedience training and search training. After that we have spent more and more of our free time, generally twice a week, at practises either in the woods (search training) or at our dog association’s training field (obedience training). Dharma has made tremendous progress in both Search and Obedience!

Here are some videos of basic obedience training sessions at April/May. In the first video the purpose is to get dog accustomed with different surfaces and paw feels as well as a variety of noises that come out of walking on an uneven surface.

Sama teema jatkuu myös kakkosvideolla: siinä Dharma kävelee metallisella katonpalalla, jonka päälle ja viereen on aseteltu lisää erilaisia pintoja: ritilää, kumimattoa, betoniporsasta. Niiden päälle käveleminen vähän jännitti Dharmaa, mutta kovin rohkeasti hän silti uskaltautui niille tassuttelemaan – ja sai toki hirmuisesti nameja siitä hyvästä.

The same principle with the second video where Dharma is supposed to walk on a piece of metal roof with even more different surfaces on it: metal grid, rubber mat etc. Dharma was a bit nervous about going on it but eagerly tried and succeeded anyhow. And got a lot of treats as a reward!

Seuraavalla videolla Dharma opettelee menemään muovisesta agility-putkesta läpi. Myöhemmin alkukesästä Dharma pääsi testaamaan myös taustalla näkyvää metalliputkea ja tuli tosi reippaasti siitäkin läpi, vaikka metallipinta alussa tuntuikin hämmentävältä tassujen alla.

Here Dharma learns how to go through a plastic tube that is used in Agility. A couple of weeks later Dharma got to test metal tube as well and succeeded well even though the metal surface felt a bit uncomfortable in the beginning.

Ja sitten viimeinen video, jossa Dharma opettelee menemään käskystä suoraan eteenpäin. Kaukaisuudessa häämöttää valkoinen ruoka-astia johon Dharman nähden laitettiin nameja, ja käskyn saatuaan Dharma juoksee suunnattomalla innolla palkkiotaan kohti.

And then the last one where Dharma learns to go straight forward from a command. Far in the right corner there’s a food bowl where’s some treats in it. Treats were placed so that Dharma saw them and when she gets a go, she runs quickly to her reward.

Tällaisia videoita tällä kertaa. Täytynee joku kerta kuvailla tuoreempia videoita tottistreeneistä, niin pääsette vähän vilkaisemaan, missä tällä hetkellä mennään. 🙂

That’s it for now. I need to take some new videos in the near future so that you can see how we’re doing now, two months later. 🙂

30.7.2016 / Heini / 0 Comments

Treffit piskuisen pennun kanssa / Dharma meets a tiny puppy

Tässä eräänä päivänä tottistreenien yhteydessä Dharma pääsi tapaamaan ihanan, suloisen, naskalihampaisen pikkupennun. Pentu kuuluu yhdelle seuran jäsenistä, ja isoksi kasvettuaan hänellä on edessä suuri ura rottakoirana. Dharma oli alkuun hyvin hämmentynyt, mutta totesi sitten kuitenkin, että voisi tuon piskuisen kanssa leikkiäkin jos ihmiset vain olisivat antaneet.

Muuten tottistreeneissä menee hyvin. Dharma oppii nopeasti ja on tosi innokas kentällä. Joidenkin herkkujen osalta vähän jo tehoaan menettäneen namipalkkaamisen rinnalle on nyt löytynyt muutama lelu jotka nähdessään Dharma unohtaa kaiken muun ympäriltään. Niitä nyt opetellaan käyttämään ja motivoimaan Dharmaa ikäviinkin asioihin (kuten sisään tulemiseen tai autoon menemiseen) sen avulla, että hänen ikäväksi kokemistaan asioista voikin seurata jotain hyvää.

The other day at the weekly obedience training at our dog association’s training field Dharma met the tiniest little puppy. The puppy belongs to a fellow member of the dog association, and she will have a career as a rat dog as soon as she grows up (not that she’s gonna grow a lot though 😀 ). At first Dharma was a bit confused but after a period of careful get-to-know she decided that the puppy is good company.

Our obedience training goes well. Dharma is a quick learner and enjoys training very much. We’ve usually used treats as a reward but now we’ve found a couple of toys that Dharma loves so much that she forgets everything around her when she sees them. Now the humans learn how to use such power tools and motivate Dharma with them to those boring things such as getting to car or going inside.