Category: Terveys (page 1 of 1)

Nyt viime kuukausina Dharmaan liittyvät terveyshuolet ovat aiheuttaneet paljon harmaita hiuksia ja minkään osa-alueen treenit eivät ole päässeet oikein etenemään tässä lähiaikoina, kun reppana on ollut vähän väliä sairauslomalla. Kirjoittelin auki viime kuukausien sairastelujuttuja, ja postauksesta tulikin yllättäen aika pitkä. 😀 Joten tässä, olkaa hyvät.

Osa 1 – epämääräisten kipuoireiden ihmettelyä

Dharmahan tunnetaan maailman iloisimpana ja onnellisimpana koirana, ja mulle on ylipäänsä vasta tuon tempperamenttisen pikkusiskon saapumisen jälkeen konkretisoitunut se että koirillakin tosiaan voi olla huonoja päiviä – Dharma kun on totuttu näkemään aina iloisella tuulella.

Paitsi että nyt viime kuukausina Dharma ei enää ole ollut iloinen. Erityisesti ehkä noin kahden kuukauden ajan sen käytös on ollut monin tavoin poikkeavaa: Dharma on viime aikoina kiukustunut jos pentu tulee lähelle ja lähtee itse kauhealla vauhdilla pois, nukkuu paljon sängyn alla, on lyhytpinnainen ja hakenut huomiota ihan eri tavalla kuin ennen. Ison osan kotonaoloajasta Dharma viettää joko sängyn alla (erityisesti kun ihmisiä ei ole kotona) tai mun jalkojen välissä sängyllä. Dharma on myös ottanut tavakseen tulla about päivittäin mun luo nostamaan tassua syliin. Yleensä se on tehnyt sitä vain silloin kun sillä on hätä (joko vessahätä tai esim. silloin kun Dharman naama turposi allergisesta kohtauksesta mökkireissulla), joten sekin on herättänyt epäilyksiä siitä, että joku sillä on vialla.

Viimeisen 1,5 kuukauden aikana mukaan on tullut myös selkeää kipukäytöstä: lenkinjälkeistä läähätystä levossa (ihan vartin pissatuksistakin), säpsyilyjä (Dharma on jopa alkanut karttamaan muutamaa tiettyä kohtaa asunnossa joissa kipusäpsyjä on tullut), peitsaamista sekä ihan yleinen äreä mieliala. Dharma on myös alkanut lenkillä haukkumaan ihmisiä, ihan kuin olisi lenkkitilanteissakin pinna kireällä ja uhkia siellä täällä. Ei ole kuitenkaan ollut mitään sellaista yksittäistä, jota olisi voinut sormella osoittaa ja arvata että tuosta se johtuu – sitä vaan aisti että jollain tavalla toisella on kurja olla.

Osa 2 – yöllinen säikähdys (ei ehkä perheen herkimmille).

Reilu kuukausi sitten pohdiskelin Dharman outoa kipukäytöstä kulmat kurtussa monina päivinä, kun eräänä yönä neidin tarina sai yllättävän sivujuonteen. Heräsimme yöllä oksennusääneen, ja kuten yleensä, makasimme paikallamme odottaen että koira saa toimituksensa tehtyä loppuun (muuten käy yleensä niin että Dharma ilahtuu suunnattomasti heränneistä ihmisistä, ja oksuilu jatkuu sitten myöhemmin). Siinä pikkuhiljaa heräillessä alkoi mennä tajuntaan että oksuääni kuuluu oudosta paikasta: sängyn alta. (Dharma, kuten varmaan useimmat muutkin koirat, oksentaa aina neljällä jalalla seisten ja mielellään matolle.)

Selvästi huonovointinen Dharma makoili tosiaan sängyn alla ja tuli sieltä vaivalloisesti esiin kun nousimme sängystä. Iltaruuat löytyi käytävältä jo aiemmin oksennettuna, ja nyt Dharma oksensi lähinnä sylkeä. Seuraava säikähdys se kun ihmettelin mikä omituinen värivivahde syljessä on, ja tajusin sen olevan verta. Kun hetken päästä tuli seuraava oksennus ja se oli jo lähes pelkästään verta, alkoi hiipiä jo paniikki. Soitin Viikin päivystykseen ja sieltä totesivat, että parempi tulla näyttämään paikan päälle.

Pakkasimme pesueen autoon ja ajelimme Viikkiin, tässä vaiheessa kello taisi olla vähän yli kaksi yöllä ja Dharma oli siinä kunnossa, että roikotti apaattisena päätään kuolan valuessa suupielistä. Verisiä oksennuksia oli tullut jo neljä, ja oksennetun veren määrä mitattiin senttilitrojen sijaan jo deseissä. Viikissä otettiin verikokeet joiden pohjalta selvisi ainakin se, että kyse ei ollut rotanmyrkystä. Verinen oksentelu jatkui, ja hoitajakin totesi että harvoin näkee ihan näin veristä oksennusta.

Todettiin yhteistuumin että koiran on hyvä jäädä yöksi nesteytykseen ja tarkkailuun, ja me Jessin kanssa lähdimme kotiin. Aika hurjat oli kyllä tuntemukset kun ei ollut varmaa tietoa haetaanko koira seuraavana päivänä elävänä vai kuolleena (eläinlääkärikin sivusi puheissaan sitä, että tila voi muuttua hetkessä hengenvaaralliseksi).

Yön aikana ei tullut ikäviä uutisia, ja aamulla heräsimmekin siihen, kun Viikissä oli sovitusti aamuvuoron tultua töihin jatkettu tutkimuksia ultran ja röntgenin muodossa (joista ei siis löytynyt mitään, olkoonkin että ultraus ei täysin onnistunut vatsassa olleen ilman vuoksi). Saimme myös tietää, että Dharma oli melko pian meidän lähtömme jälkeen alkanut myös ripuloimaan, joten todennäköinen syy oireille oli “vain” vakava suolistotulehdus.

Puolen päivän aikaan päästiin vaihtamaan Dharma vajaan 800 euron laskuun, ja toipilas tuli kotiin jatkamaan toipumista. Seuraava yö meni sitten tunnin parin välein ulkoiluttaessa kun ripuli jatkui, mutta sitä seuraavana päivänä alkoi onneksi toipuminen. Dharma oli levossa silloinkin jokusen viikon, kun ruokavalio oli alkuun pelkkää puuroa ja raejuustoa (ja reppana päivysti keittiössä päivät pitkät, kun eihän tuollaisilla ainesosilla meinaa nälkä lähteä).

Kun tapahtuneesta oli kulunut parisen viikkoa, ruokavalio ja arki palasivat pikkuhiljaa normaaleiksi, ja saatoimme jatkaa epämääräisten kipuoireiden ihmettelyä.

Seuraavana päivänä kotiin päästyään Dharma oli vielä tosi surkeana.

Osa 3 – kuinka pienenpieni lihas aiheuttaa paljon harmia

Noh, kipuoireita kun ihmeteltiin, niin muutama viikko sitten lakkasi yhtäkkiä pissatuslenkillä varaamasta oikealle takajalalleen. Ehkä vartin päästä varasi taas jo “normaalisti” painon kaikille jaloilleen, mutta silloin varasimme kuitenkin samaksi päiväksi eläinlääkäriajan. Eläinlääkäri ei löytänyt mitään varsinaista vikaa (ristisiteet, lumpiot ja kaikki ihan normaalisti paikallaan), mutta koska Dharma arasti oikean puolen takareittä, veikkaus oli että se on revähtänyt tai venähtänyt joku aika sitten ja toipumassa pikkuhiljaa kuntoon. Dharma sai viikon kipulääkityksen ja saikun (eli täyden lenkityskiellon).

Kipulääkkeet auttoivatkin jonkun verran: kun lääkitys oli päällä, tuttu iloinen hännänheilutus palasi taas, ja Dharma jaksoi pentuakin paljon paremmin. Kun kipulääkitys loppui, sama epämääräinen kipukäytös kuitenkin palasi heti. Totesimme näin ollen, että seuraava askel on joko fysioterapeutti tai osteopaatti.

Suosituskyselyiden jälkeen päädyimme osteopaatti Jerry Ketolan vastaanotolle Paloheinään. Kävimme siellä maanantaina, ja olin kyllä tosi vaikuttunut. Dharma on ollut enenevästi huono menemään kyljelleen nyt kipukäytöksen myötä, mutta Jerry sai vakailla mutta rauhallisilla otteillaan Dharman pysymään nätisti hoitopöydällä ja koiralle ihan positiivisen puolelle menevän ensikohtaamisen.

Osteopaatti paikallisti kivun oikean puolen sartorius-lihakseen, joka lähtee selästä ja kiinnittyy ilmeisesti takareiteen. Sartoriuksen venähdys on kuulemma aika yleinen ja hyvinkin kivulias vaiva. Käsittely helpotti selvästi Dharman oloa, ja sovimme jatkokäynnin parin viikon päähän.

Sartorius-lihas on tuo kapea, pystymallinen selkälihas.

Nyt tätä asiaa miettiessäni ja anatomiakuvia selailtuani olen alkanut miettiä, josko Dharmalla olisikin ollut tuon sartorius-lihaksen kanssa ongelmia jo pidempään. Jo plus miinus vuoden vanhana Dharmalla oli pissatulehdus ja sen jälkeen pitkään epämääräisiä pissatulehdusta muistuttavia oireita, vaikka pissanäytteestä ei mitään enää löytynytkään. Isoin oire silloin oli se, että Dharma pissaili lenkin aikana moneen kertaan, ja silloinkin mietin voisiko oireet olla lihasperäisiä, kun tuntui että pissausasento oli enemmän köyryllä kuin normaalisti. Kävimme silloin aloittelevalla osteopaatilla muutaman kerran lihashuollossa, ja oireet tuntuivat helpottavan.

Samanlaista pissakäytöstä on ollut jonkin verran nytkin – tuntuu että tarpeiden tekeminen on selvästi kivuliasta. Pisti siis miettimään, olisiko tuo pissatulehduskierteen aikainenkin kipuilu ollut sartoriuksesta peräisin.

Noh, nyt joka tapauksessa seuraillaan tilannetta ja katsotaan miten seuraava käsittely tehoaa. Kipukäytös on jo nyt osin palannut vaikka edellisestä käsittelystä on vasta kaksi päivää. Mieli on kuitenkin paljon toiveikkaampi – vaikka tässä menisikin aikaa että saadaan Dharma takaisin normikuntoon, niin ainakin vaikuttaa siltä että vaivan pitäisi olla ohimenevä.

Loppusanat – eli päivittelyä kuinka hurja ajanjakso on takanapäin

On se kyllä hurjaa, miten eläimet osaavat välillä pelästyttää. Jos alkuvuodesta oli koko tunneskaala käytössä uuden pennun myötä, niin viime kuukausien aikana on käyty tunneskaalaa läpi huolisektorin puolelta aika huolella. Että kyllä sitä on vähän tullut päiviteltyä näitä viime aikojen tapahtumia. 😀 Onneksi kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin – tai ainakin parempaan päin. Eilen Dharma vaikutti jo voivan aika paljon paremmin ja pursusi energiaa lenkilläkin, joten toivotaan että toipumistahti jatkuu.

Tämän joulun vietimme viimevuotiseen tapaan Dharman mummon ja papan luona Ylöjärvellä mökillä. Lumesta emme päässeet tällä kertaa nauttimaan, mutta muuten oli oikein mukava vajaa viikko poissa kotirutiineista. Dharma tosin ei saanut treenitaukoa jouluksikaan, vaan treenattiin harva se päivä rullailmaisua – sen hiomiseen kun tarvitaan toistoja, toistoja, toistoja.

Kuten arvata saattaa, niin prinsessa oli huomion keskipisteenä:

We spent the Christmas at the “grand parents’ ” cabin, just like last year.  Unfortunately there was no snow there but otherwise everything was good. With Dharma we continued training on how to signal the human when she finds somebody from the woods.

As you might well guess, Dharma was the center of attention:

Dharma yrittämässä antaa mummi-ihmiselle lempileluaan Ikean Rottaa… / Dharma trying to give her fav toy to “grandma”…

… ja sitten kerjäämässä pappa-ihmiseltä makkaraa… / … and trying to get some sausage from “grandpa” …

… ja välillä lepuuttamassa oman ihmisen sylissä koko 20-kiloisen sylikoiraolemuksensa voimin. / … and sometimes just chilling in her human’s lap with her 45-pound-body.

Jouluaattona huomio sai sitten vähän toisenlaisia ulottuvuuksia kun Dharma alkoi rapsuttaa silmäkulmaa ja pian huomasimme silmänympäryksen olevan punainen ja turvonnut. Myös kuonon päälle nousi paukamia. Tarkkailimme paukamia illan ajan, mutta aika pian – noin tunnissa – ne laskivat pois ja Dharmankin olo tuntui helpottuvan.

On Christmas Eve she got different kind of attention when we saw that the corner of her eye as well as her nose had some allergic bumps in them. Luckily they went away in an hour or so, and Dharma seemed to feel better after that.

Dharman silmänympärys ja kuono jouluaattona / Dharma’s eye and nose on Christmas Eve

Huokaisimme helpotuksesta, kunnes tuli joulupäivän ja tapanin välinen yö. Dharma oksensi yön läpi 2-3 tunnin välein, ensin ruokansa ja sitten kirkasta nestettä. Tapaninpäivän Dharma vietti paastoten, ja siitäkin huolimatta tapaninpäivän iltana Dharmalle nousi uudelleen noita mystisiä patteja – tällä kertaa ihan silmissä ja paljon edellistä enemmän: niitä oli nyt toisen silmän ympärillä, kuonossa, päälaella ja myös toisessa korvassa.

Eläinlääkärin konsultaation pohjalta annoimme Dharmalle kyypakkauksesta tabletteja ja turvotukset laskivatkin lähes silmissä pois. Sen jälkeen ei ole patteja näkynyt, toivotaan että eivät tule enää kylään. Oksentelukin rauhoittui paastolla, ja ruoka on pysynyt hyvin sisällä.

We were relieved to see the bumps go away. Unfortunately the night before Boxing Day she started vomiting, and puked every 2-3 hours the whole night. The next day she spent without any food. Weirdly enough, she started having those same kind of bumbs the night of the Boxing Day – there were way more bumbs this time. They were in her (other) eye, her nose, her crown, even in her ear. We consuldet the local vet and gave her some allergy medicine, which luckily worked quickly and all the bumps disappeared. Let’s hope we don’t see them anymore!

Surkean koiran silmäpussi ja turvonnut kuono 🙁 / Poor girl with her swollen eye & nose 🙁

Loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt meillä on taas pirteä ja terveen oloinen koira, joka syö hyvin kuin labradori konsanaan.

So, all in all everything is fine. Now she’s back at not puking and eating as well as a labrador just can.

Auts mikä tauko, pahoittelut! Nyt koitetaan taas kiriä tätä rakoa umpeen…

Toukokuun lopulla kirjoittelin Dharman valeraskaudesta ja siitä, kuinka Dharma sai Galastop-kuurin valeraskauden lopettamiseksi. Lääkityksen ja leikkausajan väliin jäi vain reilu viikko, joten jännitimme melkoisesti ehtiikö valeraskaus päättyä ennen leikkausaikaa. Vähän tiukille meni, ja nisät oli vielä turvoksissa leikkauspäivänä – Vetekissä eläinlääkäri kuitenkin totesi, että leikkaus voidaan hyvin tehdä. Niinpä Dharma jäi lääkäriasemalle ja viittä tuntia myöhemmin haimme hänet takaisin lisääntymiskykyä köyhempänä, ja teinikännipöhnä päällä. Pieni reppana alkoi itkeä heti kun huomasi meidän tulleen lääkäriasemalle, ja pääsikin tovin päästä heräämistilasta meidän luoksemme. Miten reppanalta Dharma näyttikään!

Last May I wrote about Dharma’s pseudo pregnancy. About a week after that we had the scheduled sterilization surgery. The pseudo pregnancy was like 90% gone at that point and the vet decided that it’s ok to go on with the surgery. So we left Dharma there and picked her up five hours later, all-cut and sweetly confused because of the anesthetics. Look at the poor thing!

Ensimmäisen illan Dharma itki ja valitti surkeasti. Sellaista valitusta ei ole ennen eikä jälkeen kuultu, vaikka Dharma onkin (valitettavan) kova kommunikoimaan vinkumalla. Tässä muutama sydäntä särkevä näyte.

The first night Dharma cried and whimpered miserably. Here are some heart breaking whimpering videos.

Lääkäriasemalla varoiteltiin, että jos maidontuotanto ei ole täysin loppunut, se saattaa leikkauksen myötä reuhahtaa hetkeksi. Onneksi niin ei käynyt: päin vastoin, nisät vetäytyivät aika nopeasti nätisti takaisin sellaisiksi kuin ennen hormonihässäköitä. Ruokahalu lähti palautumaan ihan saman tien, ja leikkauksen jälkeen Dharma ei ole nirsoillut yhdelläkään aterialla.

Arpi parantui hyvin, ja Dharma ei osoittanut mitenkään älytöntä haavanhoitamisintoakaan (“99% infektioista johtuu siitä että potilas itse osallistuu haavan hoitoon”, sanoivat lääkäriasemalla). Kuupan kanssa Dharmalla oli vähän ongelmia, sillä vasta kuupan myötä tajusimme kuinka kapeita paikkoja meidän kotimme on täynnä. Niinpä ostimme vielä lisäksi haavapuvun, jonka avulla Dharma sai vietettyä päivät vähän rennommin. Haavapuku oli ihan toimiva ratkaisu – olisihan sen läpi varmaan jotain tuhoa saanut aikaan, mutta kun ei Dharma niin innolla yrittänyt.

Kahden viikon sairausloma oli raskasta aikaa sekä koiralle että emännille. Koira ei kerta kaikkiaan ymmärtänyt miksi ei saa riekkua, nähdä koirakavereita tai edes juosta vapaana. Emännät taas tuskastuivat seinille hyppivään koiraan jota ei saanut kunnolla rauhoittumaan pelkillä aivopähkinöillä. Niinpä olikin kaikkien kannalta huikea fiilis, kun kaksi viikkoa päättyi sopivasti juhannukseksi, ja Dharma pääsi mökille juoksentelemaan vapaana.

Before the surgery Dharma’s nipples were still swollen but that went down pretty nicely few days after the surgery. Dharma wasn’t so keen on licking the wound which is great as most of the post-surgery infections occur when the patien itself decides to participate the treatment of the wound. The head lamp thingie that prevents dog from licking places was a bit impractical so we bought a wound suit that gave Dharma freedom to move around during day time.

Those two weeks of sick leave was hard for both the dog and the owners. Dharma did not understand at all why she was supposed lay low and not to riot around and that made her climb the walls. I think I can speak for all of us that we were relieved when the car parked to the yard of a friend’s summer cottage and Dharma was released to run free.

Kunhan kateissa oleva kameran kuvat sisältävä kovalevy löytyy, niin saadaan kirittyä tätä blogaustaukoa umpeen. Ja päivittelemme blogiin myös juhannuksesta ja siitä kuinka täysin rinnoin Dharma nautiskeli saavuttamastaan vapaudesta. 🙂

As soon as we find a missing hard drive we’ll update more about what’s happened meanwhile. Also we’ll tell about Mid summer’s cottage visit and about how very much Dharma enjoyed the end of the sick leave. 🙂

Ennen kuin koira astui taloon tiesin valeraskauksista sen verran, että juoksujen jälkeen narttu saattaa hyysäillä pehmolelujaan. Nykyään tiedän valeraskauksista enemmän, ja Dharman käytöksen perusteella opin vielä lisää.

No mikä se valeraskaus oikein on? Pari kuukautta juoksujen jälkeen koiralla alkaa valeraskaus, joka kestää yleensä pari viikkoa. Valeraskaus on luonnollinen tila joka seuraa juoksuja kaikilla narttukoirilla, mutta vain osalla on näkyviä oireita – vielä harvemmalla voimakkaita oireita. Yleensä valeraskauden huomaa lähinnä elimistöön kertyvän nesteen tuomasta lievästä painonnoususta ja utareiden kevyestä turpoamisesta. Vaikeimmissa tapauksissa narttu saattaa rakentaa pesän, olla synnyttävinään, erittää maitoa ja olla mustasukkainen “lapsistaan” (pehmoleluista, sukista, mitä ikinä onkaan hoivattavakseen löytänyt). Valeraskaus juontaa juurensa aikaan jolloin koirien esi-isät kulkivat laumoissa: valeraskaat nartut pystyivät auttamaan lauman pentujen hoivaamisessa ja imettämisessä.

Kuten aiemmin kirjoitimme, Dharma oli jo juoksujen aikaan vetäytyvä, nirsoili ruuan kanssa ja vaikutti huomattavasti normaalia vähemmän iloiselta. Se oli kuitenkin vielä pientä tähän valeraskaushommaan verrattuna. Juoksujen ja valeraskauden välissä Dharma ehti pienen hetken olla taas oma itsensä: muistan Jessin kerran todenneen, että ollaan taidettu saada oma koira takaisin.

Valeraskausoireet alkoivat kolmisen viikkoa sitten. Sen pienen normaalin pilkahduksen jälkeen Dharma muutti sängyn alle, tuli sieltä ulos lähinnä jos kuuli takaoven aukeavan, ja lakkasi lähes kokonaan syömästä (lenkeillä ja treeneissä namit maittoivat, mutta kotona kupista hyvin harvoin). Dharma vähensi myös juomistaan rajusti ja ilmeisesti osin siitä johtuen sai virtsatientulehduksen. Sen myötä aloimme antamaan Dharmalle myös lihalientä (treeninameiksi keittelemme kanansydämiä, ja nykyään säästämme keitinliemet) saadaksemme sen juomaan paremmin.

Ekan valeraskausviikon ajan Dharma kulki valtaosan ajasta häntä koipien välissä kovin hämmentyneen oloisena. Pienetkin vastoinkäymiset tuntuivat Dharmasta suurilta: korvia piti huuhdella koska niissä oli möhnää, ja se oli Suurinta Vääryyttä Jota Pieni Koira Voisi Koskaan Kokea. Pelkäsin jo hetken satuttaneeni Dharmaa pahasti putsausaineen annosteluputkella, mutta todellisuudessa koiraparka taisi vaan olla hormonidemonien armoilla.

Nyt paria viikkoa myöhemmin “häntä koipien välissä” -vaihe on mennyt ohi, mutta eristäytyminen jatkuu: tälläkin hetkellä Dharma nukkuu yläkerrassa sängyn alla. Häntä sentään jo heiluu välillä ja Dharma tulee taas yön aikana sänkyyn nukkumaan, vaikka illalla osoittaakin mieltä menemällä takaisin sängyn alle aina kun ihminen istuu sängyn reunalle heittäytyäkseen makuulle. Myös korvat ovat vaihtelevasti kateissa, ja niinä hetkinä tuntuu kuin kaikki opetettu olisi valunut kankkulan kaivoon. Toisaalta hyvinä hetkinä kehityksen kyllä huomaa, treenit ja lenkit sujuvat koko ajan paremmin ja paremmin.

Kun valeraskausoireet olivat olleet vähän aikaa jo päällä menimme käymään lääkärissä, kun Dharman pissailuista aloimme epäilemään pissatulehdusta. Epäily osoittautui oikeaksi ja lisäksi korvissa oli hiivanpoikasta, joten saatiin antibiootit ja korvatippoja, ettei korvat mene vielä pahemmiksi antibioottien ansiosta.

Kahta viikkoa myöhemmin (eli tämän viikon tiistaina) menimme tarkastuskäynnille jossa selvisi että pissatulehdus on poissa, korvatkin lähes puhtaat, mutta rakas koiramme on muuttunut maitokoneeksi. Koska sterilointiaika on ainakin toistaiseksi sovittuna kesäkuun alkupuolelle ja valeraskausoireet muutenkin niin voimakkaat, Dharma sai kuuden päivän Galastop-kuurin, jonka tarkoitus on lopettaa maidontulo, poistaa turvotus ja näin ollen lopettaa valeraskaus, jotta saadaan neiti leikkauskuntoon.

Galastopista varoitettiin, että se saattaa tehdä koiran pahoinvointiseksi etenkin ensimmäisen annoksen yhteydessä. Ensimmäinen päivä meni hyvin, mutta toisena päivänä Dharma oksensi kerran. Seuraavat puolitoista päivää meni oksentelematta, mutta nyt perjantai-iltapäivällä oksentelu alkoi uudelleen. Jessi konsultoi eläintenhoitaja-ystävää saaden neuvon antaa närästyslääkettä. Närästyslääkekään ei oikein vaikuttanut auttavan, koska lauantaina (kuusipäiväisen Galastop-kuurin päivä numero viisi) oksentelu jatkui ja Dharma alkoi oksentaa ruohonsekaista kellertävää nestettä jo haistettuaan tarjolla olevan ruuan.

Jessi lähti lauantaina päivällä käyttämään koiraa aukiolevalla eläinlääkäriasemalla (omamme on avoinna vain arkisin), jossa varmistettiin röntgenkuvalla, ettei Dharmalla ole vierasesinettä suolistossa – pelkkä oksentelu ilman toisen pään tuotoksia olisi voinut olla todennäköinen indikaattori siitä. Kuvan perusteella suolisto oli kuitenkin varsin tyhjä ja oksentelun todennäköiseksi syyksi pääteltiin se Galastop jolle ei käytännössä ole vaihtoehtoja. Koska lääkäri oli sitä mieltä, että valeraskausoireiden vuoksi kuuri olisi syytä ottaa loppuun, hoidoksi Dharmalle annettiin kamelinkyttyrä (eli nesteytystä nahan alle), sen seassa pahoinvointilääkettä ja mukaan vielä lääkekuurin loppuajaksi tablettimuotoiset pahoinvointilääkkeet.

Tänään tuntuu siltä että pahoinvointilääke on auttanut, ainakin oksentelu on loppunut. Dharma ei vieläkään oikein meinaa juoda kunnolla, ja siihen ollaan tänään kokeiltu erilaisia keinoja. Samaten syömiseen ollaan keksitty jallituskeinoja – kupista ruoka ei uppoa ollenkaan, mutta jos nameja piilottaa pitkin kämppää aktivointitempun tavoin, niin silloin D saa huomaamattaan vähän syötyä. Hyvä niin, koska pahoinvointilääke voi ironista kyllä aiheuttaa oksentelua tyhjään mahaan otettuna.

Tänään Dharma sai viimeisen Galastop-annoksen, ja vaikka maitoa vielä vähän erittyykin, niin sentään tissit alkaa olla paljon vähemmän turvoksissa. Jännityksellä jäämme odottelemaan, päästäänkö valeraskaudesta kunnolla eroon ennen aiottua leikkausaikaa.

Dharma hämmentyneenä eläinlääkäriasemalla. / Confused Dharma at the Vet.

Before Dharma came into the house I didn’t know much about pseudopregnancies. I just knew that a bitch may treat her toys as puppies when it happens. Today I know more about pseudopregnancies and according to Dharma’s behavior will learn even more.

So, what is a false pregnancy, anyway? It starts after the heat just like if the dog had became pregnant and the visible symptoms usually last for a couple of weeks. Pseudopregnancy is a natural state that follows every heat but only a portion of bitches get visible symptoms – severe symptoms are obviously even more rare. In general the symptoms are usually slight weight gain from the swelling of the body and mammary glands enlargement. In the most difficult cases the bitch may build a nest, think that she gave birth, produce milk and guard their “children” (stuffed animals, socks, whatever there is to take care of).

As we wrote earlier during the heat, Dharma used to retreat and wasn’t too keen on eating. She was also grumpier than usual. However, it was very small compared to this pseudopregnancy thing. After the heat we got to see a little glimpse of that happy and relaxed Dharma we used to know and then, about three weeks ago, the pseudopregnancy symptoms began. Dharma pretty much moved under the bed and came out of there mainly if she heard the back door open. She almost quit eating (luckily she still tends to eat at least a little bit during practices and walks) and also has not been drinking a lot – apparently she got the urinary tract infection partly because of that .

During the first week of the pseudopregnancy Dharma walked most of the time with her tail between the legs looking very confused. Even small setbacks seemed to have a big effect on Dharma: for example, we had to rinse her ears since there were traces of yeast infection there and Dharma behaved like it was the greatest mistreatment a dog could ever experience. For a moment there I was afraid I had hurt her with the dispensing tube, but in reality the poor dog was probably at the mercy of her devilish hormones.

Now, two weeks later the demon phase has passed but the isolation continues: as we speak Dharma is sleeping upstairs under the bed. At least her tail is wagging again and Dharma sneaks again to sleep in the bed with the humans during the night, as she used to do. Her ears seem to be completely gone from time to time and sometimes it feels like all that we have taught her has gone down the drain. On the other hand the good moments show some progress, her training sessions and walks are improving all the time.

When pseudopregnancy symptoms had been on for some time already, we went to see a doctor as Dharma’s peeing showed symptoms of urinal infection. That proved to be correct and in addition to that, the vet found traces of yeast infection in the ears, so she got antibiotics and ear drops for treatment.

Two weeks later (read: this Tuesday) we went to control visit to make sure that the infection was gone and the ears are clean. Both were fine, but we found out that our little girl had turned into a milk machine: the pseudopregnancy symptoms were so bad that she was actually lactating. Since we have booked appointment for Dharma’s sterilization to early June and pseudopregnancy has to be completely over before that, Dharma received a six-day regimen of Galastop which should stop the lactation, remove the swelling and thus stop the false pregnancy.

The vet warned us that Galastop may make the dog nauseous, especially after the first dose. The first day went well, but on the second day Dharma vomited once. Next one and a half days went without a hitch, but on Friday afternoon she started vomiting again not being able to keep anything she drank or ate inside of her. Jessi consulted our friend who is a vet nurse and she gave us instructions to give Dharma some anti-ulser drug. It didn’t help as much as we would have hoped, because on Saturday (day 5 of the six-day treatment with Galastop) the vomiting continued so that Dharma started vomiting the moment she smelled her food.

So on Saturday Jessi took the dog a vetinerary practice that was open on weekends (our “own” is open only on weekdays) and they took an x-ray to be sure Dharma doesn’t have any foreign object in her intestines – a mere vomiting without the stuff from the other end could have been a big indicator for that. However, on the basis of the x-ray image the intestines were pretty empty and vomiting was likely to be caused by Galastop. As a treatment Dharma got some hydration under the skin among with some nausea medicine. We also got nausea medicine tablets home with us.

Now it looks like the nausea medicine has helped, at least the vomiting has stopped. Dharma still does not seem to drink properly, and we’re trying a variety of ways to hydrate her. We’re also inventing ways to get her to eat. We tricked her to eat some turkey treats and succeeded, which is good because the nausea medicine can ironically cause vomiting when taken to an empty stomach.

Today Dharma got the last dose of Galastop and although she is still lactating a little bit, at least her boobs are already less swollen. Now we’ll see if we can get rid of the pseudopregnancy completely before the intended sterilization time.