Category: PEKO (page 1 of 1)

17.4.2017 / Heini / 0 Comments

Bri ensimmäistä kertaa hallitreeneissä / Bri at the training hall for the first time

Bri pääsi ensimmäisiin hallitreeneihinsä meidän Peko- ja PK-jaosten hallivuorolla vähän yli 8-viikkoisena. Hirmuisen tosissaan ei vielä treenattu, tietenkään, lähinnä tutustuttiin uuteen paikkaan ja ihmisiin. Ihmiset kyllä tulivatkin huolella hurmatuiksi:

Bri got to visit the training hall for the first time when she was a little over eight weeks. We weren’t training seriously, of course, just got to know a strange place and new people. Boy did she charm the humans:

Luova treenitauko pennun kanssa. / Creative break used cuddling puppy.

Testailtiin myös apuvoimien toimesta, miten Bri palauttaa lelun vetoleikistä – ei vielä silloin palauttanut suoraan, mutta nykyisellään jo kohtalaisesti.

We tested also how Bri gives the toy back after pulling game. She did not return it so good then, but she has gotten better already.

Bri tapasi myös uuden ystävän: työlinjainen bordercollie Jass oli seota onnesta päästessään moikkaamaan pentua.

Bri met a new friend: Bordercollie Jass was about to loose it, she was so excited to meet a puppy.

Brillä oli kova tohina päällä, ja on kyllä hurjan hienoa seurailla miten luottavaisena se tutustuu uusiin tilanteisiin, koiriin ja ihmisiin.

Bri was really enjoying the visit. It’s so nice to see how naturally and confidently she meets new people, dogs and situations.

5.1.2017 / Heini / 0 Comments

Tottista Joensuussa / Obedience training in Joensuu

Huh, jos vielä lähdetään Joensuun suuntaan, niin haluan kyllä että perillä ollaan pidempään kuin 16h! Sen lisäksi että kaupunki itsessään vaikutti upealta, niin oli himppusen rankka reissu.

Nyt kun reissusta ollaan toivuttu, niin tässä vähän kuvia paikanpäältä. Käytiin siis illalla saavuttuamme Dharman siskon Oikun kanssa vähän tottistelemassa. Harjoiteltiin paikallaanoloa häiriössä, jota ei vielä ihan hirveästi ole Dharman kanssa harjoiteltu – allekirjoittaneelle ensimmäinen kerta, Jessi ja Dharma ovat muutamaan kertaan kotikentällä harjoitelleet.

Ihan mukavasti meni, kunhan neiti malttoi rauhoittua. Ei karannut juuri ollenkaan Oikun luokse – ihan kerran tai kaksi yritti kun väliä pienennettiin, mutta silloinkin korjasi suunnan heti käskystä. Sen opimme näistä treeneistä, että Dharma ei kovin hyvin hoksaa kuka käskyn sanoo: kun Oikun ohjaaja Tiina huusi “tänne”, niin Dharmakin lähti liikkeelle – joskin kohti Jessiä, eikä Tiinaa. Seuraavaksi kokeiltiin niin että Jessi vahvisti Istu-käskyn juuri ennen Oikun luoksetulokäskyä, ja Dharma pysyi paikallaan.

Phew, if we’re going back to Joensuu one day, I definitely want to be there more than 16h. Not only because it was a rough drive back and forth, but also because Joensuu is a beautiful city.

Here are some photos from our obedience training in Joensuu with Dharma’s sister Oikku. We trained how to stay still without getting disturbed of other people or dogs. Dharma did pretty nicely. She did leave her position when Oikku’s owner called “come here” as she didn’t understand she’s not supposed to leave until Jessi calls. Next time Jessi gave an extra order (“sit”) before Oikku was ordered to leave the position and Dharma stayed nicely where she was.

Paikkaistumista… / Sitting still…

Paikkamakuuta… / Laying down…

… ja siitä luoksetuloa. / … and coming towards when asked.

Hyvin onnistuikin! / Succeeded!

Dharma malttoi pysytellä paikallaan, kun sai vahvistuskäskyn istumiseen juuri ennen kuin Oikku kutsuttiin liikkeelle. / Dharma stayed in position while Oikku was asked to come, as long as she got an extra “sit” before Oikku’s order.

Sen jälkeen vähän lelupalkkaamista niin että Oikku sai vielä pysytellä paikoillaan häiriöstä huolimatta / After that Dharma was rewarded with a little play time while Oikku stayed in position

Treenin jälkeen päästettiin koirat vapaalle ja leikkimään keskenään. Oikku olisi halunnut vielä jatkaa hommia eikä millään olisi vaihtanut vapaalle! 😀 Dharma taas yritti into piukassa saada siskoa leikkimään, ja lämpenihän tuo lopulta.

After the training session we let the dogs play together. Oikku wanted to continue training, so it took a while before she could switch from work mode to free time.

Leikitään – ei leikitä – leikitään… / Let’s play or not?

No lähtihän se leikki pikkuhiljaa… / Finally they both got to the playing mood!

Sellaista tällä kertaa! 🙂

16.10.2016 / Jessi / 0 Comments

Vapepa-hälytysharjoituksessa / At SAR drill

Hupsistakeikkaa, taas vierähti toista kuukautta ilman yhtäkään postausta – Dharman kanssa on edistytty hurjasti ja tässä välillä on päästy useampaan kertaan uudelleenkin talotreeneihin, mutta myös harjoittelemaan raunioetsintää ensimmäisiä kertoja, siitä ehkä lisää jossain vaiheessa myöhemmin.

Paljon muutakin on ehtinyt tapahtua, harrastamisen kannalta ehkä merkittävimpänä asiana se, että liityin itse yhdistyksemme Vapepa-hälytysryhmään. Käytännössä tuo siis tarkoittaa sitä, että nyt olisi suotavaa lähteä etsimään kadonneita (lähinnä Keski-)Uudenmaan alueella jos kutsu käy – Keski-Uudenmaan paikallistoimikunnan hälytysryhmiä on hälytetty viime vuosina keskimäärin kolmisenkymmentä kertaa vuodessa ja tuohon päälle keskimäärin kymmenkunta valmiushälytystä jotka eivät kuitenkaan ole konkretisoituneet varsinaisiksi hälytyksiksi saakka.

Tänään (tai siis eilen, kirjoitan tätä puolen yön jälkeen kotiintultuani) Dharma jäi kotiin ja lähdin yksin Raaseporiin (noin 1,5 tunnin päähän kotoa) useiden pelastuskoirayhdistysten yhteisiin hälytysharjoituksiin, ensimmäistä kertaa ikinä. Kuten jo keväällä kirjoitin, itse olen erityisen kiinnostunut Vapepan toiminnan alahaaroista nimenomaan viestiliikenteestä ja olinkin ilmoittautunut näihin harjoituksiin johto-harjoittelijaksi tavoitteenani päästä opettelemaan viestikeskuksen toimintaa.

Harjoitus jäi peruutusten vuoksi hieman odotettua pienemmäksi ja oli hyvin vähällä että ns. viestiä ei olisi voitu toteuttaa lainkaan koska paikallaolijoilla ei ollut riittävästi kunnollisia VHF-radiopuhelimia – itselläni on kaksi ja jollain toisella osallistujalla oli myös yksi tai pari radiota, mutta ne eivät olisi yhdessäkään riittäneet neljälle etsintäpartiolle ja viestikeskukselle. Onneksi kuitenkin paikalle saapui yksi koirakko mukanaan yhdistyksensä viestivälinesalkut ja saimme viestivälineet koko harjoituksen tarpeisiin.

Tuosta seurasi sitten kuitenkin se, että toiveeni viestin harjoittelusta johti siihen että olin yksin koko harjoituksen viestikeskus, eikä ollut ketään jonka olan takaa oppia asioita käytännössä (toki ihan samalla tavalla harjoiteltiin keväällä käydyllä viestikurssillakin) – mutta siis joka tapauksessa jouduin sitten suoraan yksin vastuuseen tuosta puuhasta.

Tuo asetti luonnollisesti melkoisia paineita, mutta kokonaisuudessaan selvisin urakasta ihan hyvin – opin paljon lisää johtopaikan ja viestikeskuksen toiminnasta ja toisaalta huomasin omassa toiminnassanikin selkeitä parantamiskohteita, esimerkiksi sen että vaikka olenkin luonteeltani yleensä varsin rauhallinen, kokemuksen puute aiheutti vielä selkeitä virheitä ongelmatilanteessa, eli kun etsintäpartioon ei saatu radiokatveen vuoksi yhteyttä tai yhteys oli muuten ongelmallinen – tuollaisissa tilanteissa kävi pari kertaa ihan amatöörivirheitä radion käytön kanssa.

Kaikenkaikkiaan harjoitus meni omaltakin osaltani varsin hyvin ja tosiaan oppimiskokemuksena se oli erittäin hyödyllinen. Toisaalta haasteista huolimatta edelleenkään ei tullut mitään inhoreaktiota viestiin, eli ehdottomasti jatkan sitä myös Vapepa-organisaation tarjoamien koulutusten osalta kun se vain on mahdollista (viestin jatkokurssia ei käytännössä ole vielä olemassa vaikka sen koulutussisältö onkin jo tiedossa). Tänään heräsi myös kiinnostus muista johtotehtävistä, siihen suuntaan on vieläkin selkeämpi (ja valmis) koulutusputki jo olemassa.

Harjoitus alkoi kello 18, aurinko laski klo 18:14. / The drill started at 6pm, sundown was at 6:14pm.

In English

Whoops, it’s been over month and a half since last post here. A lot has happened, we have had several more building trainings and also we have had the opportunity to visit ruins couple of times too.

Perhaps the most significant advancement has been the fact that I joined our association’s emergency team and therefore I should take part to any emergency search missions if they arise. During the last few years there have been about thirty-ish real emergencies yearly to which our response area’s emergency teams have been alerted to, and maybe about ten-ish ready alerts in which the need for volunteers has ultimately not actualized.

Today (or actually yesterday, I’m writing this after midnight, after arriving home) I left Dharma home and drove to Raasepori (about 1,5 hours from home) to take part to a SAR drill organized by several SAR dog associations. Since I’m interested about communications in The Voluntary Rescue Service, I had signed up to be a leader trainee in hopes of getting to get to take part in communications. However the drill had less people than anticipated and until very last minutes it wasn’t sure if we would be able to have proper communications because of the lack of radios, but luckily there was one participient that brought their association’s radio gear and we got enough radios to equip all search teams and the search HQ.

Because there weren’t as many people as originally planned for, we had very small team in the HQ and instead of me being a trainee, I was solely responsible for the communications between the search leader and the search teams on the ground. Despite my lack of experience (besides the few training sessions during the communications course I took in spring), I managed pretty ok and learned a lot. I’m still very interested about this branch and am planning to take any advanced communication courses as they become available.

29.8.2016 / Jessi / 0 Comments

Ensimmäiset talotreenit / The first building practices

Viime viikko oli erittäin treenintäyteinen, kävimme normaalin tottistreenin lisäksi hakutreeneissä sekä bonuksena kaksi kertaa talotreeneissä, eli yhteensä harjoittelimme neljänä päivänä.

Tiistaina päästiin siis tosiaan ensimmäistä kertaa talotreeneihin, eli harjoittelemaan ihmisten etsintää (lähes) tyhjässä rakennuksessa. Nyt purkamiseensa saakka käytössämme oleva treenipaikka on pääkaupunkiseudulla kaupunkiympäristössä sijaitseva taloyhtiö, jonka rakennukset puretaan tontille rakennettavien uusien, suurempien asuintalojen tieltä muussa tapauksessa edessä olevien suurten peruskorjausten sijaan.

Talojen vanhat asukkaat ovat jo muuttaneet pois ja jäljellä on vain ulkoisesti varsin tavallisen näköisiä taloja hoidon puutteessa ehkä jo hieman villiintyneessä vehreässä pihapiirissä.

Lukittujen ulko-ovien takana sisällä taloissa tilanteen raadollisuus on paljon käsinkosketeltavampaa – paikallinen pelastuslaitos on myös päässyt hyödyntämään tilannetta eikä rappukäytävistä taida enää löytyä yhtäkään ehjää huoneiston ovea useimpien ollessa vähintään sahattu puoliksi savusukellusharjoitusten yhteydessä. Käytännössä lähes kaikkien muidenkin alunperin lukittujen sisätilojen, kuten kellarikäytävien, varastohuoneiden jne, ovien lukot on rikottu tai ovet nostettu sijoiltaan liikkumisen helpottamiseksi.

Harjoitusympäristönä talot ovat siis hyvinkin poikkeavia verrattuna tähän asti totuttuihin metsämaastoihin, suurelta osin sähköttömät (lue: ilman luonnonvaloa pimeät) ja lämmittämättömät talot vaativat hyvinkin tietyntyyppistä varustusta niin ohjaajalle kuin koirallekin ja ympäristö poikkeaa muutenkin merkittävästi erilaisten pintojen jne myötä. Tälläisissä purettavissa, jo tyhjentyneissä taloissa on usein ympäriinsä kaikenlaista roskaa ja rakennusjätettä, unohtamatta mm. pelastuslaitoksen harjoitusten jälkeensä jättämää terävää lasi- ja metallijätettä.

Ensimmäinen talotreeni ja kehoitus koiran tossujen hankintaan tuli hieman yllättäen, joten vaikka meillä olikin samana päivänä ostetut tossut, ne jäivät kotiin koska Dharma ei ehtinyt millään tavalla tottua niihin ennen treenejä ja toisaalta meillä oli etukäteen tieto että yksi taloista olisi muihin verrattuna siistimmässä (riskittömämmässä) kunnossa.

Mitään ei kuitenkaan sattunut, kiitos ryhmän ohjaajien yhdessä ennen harjoitusten alkua tekemän huolellisen alkuvalmistelun ja -siivouksen. Toisella treenikerralla kahta päivää myöhemmin tossujen käyttöä oli jo ehditty harjoitella kotona enemmän ja ne saatiin jo hyötykäyttöönkin.

Dharma on onneksi erittäin innoissaan aina hakutreeneihin päästessään ja aiemmin arkielämässä melkolailla vaivannut avoimien ja liukkaiden portaiden kammo unohtui harjoitustalojen porraskäytäviä kolutessa hyvin nopeasti. Ensimmäisellä treenikerralla tossujen vielä puuttuessa rappukäytävän kiviportaissa liukastelu oli hieman jännittävää, mutta seuraavalla kerralla tossujen kanssa portaista selvittiin jo ulkoisestikin paljon tyylikkäämmin.

Taloissa maalimiehenä oleminen on myös hyvin erilaista kuin maastossa, itse olin noiden kaksien treenien aikana mm. sullottuna siivouskaapin noin 30-40cm leveään ja maksimissaan 160cm korkeaan “avoimeen” osaan hyvin epämukavassa puoliseisovassa S-asennossa, häkkikellarissa vanhan lieden päällä tai kirjaimellisesti häkkikellariin hylätyn muuttolaatikon sisällä kyykistellen – vain muutamia mainitakseni.

Ylläolevat kuvat ovat ensimmäiseltä treenikerralta jolloin otsalamppu oli vielä suoraan hatun kanssa päässä, mutta valitettavasti kolmen tunnin treenien jälkeen jouduin ikäväkseni havaitsemaan että suuri pääni ei edelleenkään kestä puristusta ilman ikävää päänsärkyä. Toisiin treeneihin hankinkin jo sen enempää miettimättä kunnollisen kypärän, joka sinällään toki on muutenkin erittäin suositeltava talotreeneissä, ja tulevaisuuden raunioharjoituspaikoissa usein jopa pakollinen.

Talotreenit poikkeavat paljon myös intensiteetiltään – pienemmällä alueella kävellenkin ehtii perille, eikä sykekään pääse nousemaan niin paljon kuin metsätreeneissä joissa joudun itse juoksemaan perässä Dharman löytämän maalimiehen luokse. Pienemmän alueen ansiosta treenit toisaalta myös etenevät paljon vauhdikkaammin, mutta toisaalta maalimiehille joudutaan miettimään piilot joko vähintään osin tai kokonaan jokaiselle koirakolle erikseen, kun metsässä harjoituksen aluksi useimmiten merkitään sovittu määrä piiloja joita yleensä käytetään koko harjoituksen ajan.

Kaikenkaikkiaan täytyy sanoa että löysin talotreeneistä uuden lempipuuhani ja ymmärrän nyt erittäin hyvin miksi monet pelastuskoiraharrastajat harrastavat aktiivisesti talo/raunioetsintää vaikka sen tarpeellisuus Vapepa-touhuissa on vähäisempää koska etsinnät ovat pääsääntöisesti maastoetsintöjä – meidän yhdistyksessämme rauniotreenejä ei käytännössä pääse tekemään lainkaan, ja talotreenitkin ovat pääsääntöisesti talvikauden aktiviteetteja.

Seuraavat talotreenit ovat luvassa tämän viikon lopulla, katsotaan jos saataisiin Heini mukaan kameran kanssa niin saataisiin vähän parempia kuviakin…

Very briefly in English (sorry about that. :))

Last week was quite a busy week with the regular obedience training and search practices – but as an additional bonus we went to two building practices – total of four days with practices. Building practices were completely new territory for us and personally I loved it.

The buildings that we train in are located pretty close to the city center within a very city-like neighbourhood and will be demolished to be replaced with new, bigger buildings instead of costly renovations (structural, pipes, etc) in the near future. People who lived there have already moved out and even the local fire department have had their chance to train in the empty buildings. Training in buildings is very different from training in forests as the urban enviroment, surfaces, small spaces, darkness, etc make things very unique.

Despite the fact that I already got a lot of what we needed, because of these differences we had to invest to some extra protective gear. Dharma got protective boots (that I had my eyes on already before) and I made a quick decision to buy a helmet for the second session as it is recommended anyway and the band of the headlamp caused me a headache after three hours of practice so having a helmet to attach it to helped a lot.

We have the next building practice session coming up at the end of this week, hopefully we can get Heini to join us with a camera…

7.8.2016 / Heini / 0 Comments

Palkkautumisesta / About rewarding when training

Koiraa kouluttaessa palkkaamisella on luonnollisestikin tärkeä rooli. Eri koirat palkkautuu eri lailla: toiset tekevät namien perässä mitä vaan, toiset taas innostuvat pelkästään lelulla palkkaamisesta. Dharma on onneksi siitä helppo, että miellyttämisenhaluisena koirana palkkautuu niin nameista kuin leluistakin.

Sosiaalinen palkkaus on tietenkin myös tärkeää: jos koira tekee asioita vain namin tai leikin perässä, oppien siirtäminen arkeen (tai koesuorituksiin) on aika paljon hankalampaa. Koiran olisi siis hyvä palkkautua myös sosiaalisesti – eli nauttia ohjaajansa kanssa työskentelystä niin, että ohjaajan kehutkin toimivat palkkiona tekemisestä.

Dharma nauttii suunnattomasti, kun se pääsee treenaamaan – niin tottiksessa kuin hakuharjoituksissakin. Niinpä lähtökohta treenaamiseen on tosi hyvä, ja tähän mennessä namipalkkaa käyttämällä ollaan saatu opetettua Dharmalle kaikennäköistä. Heinäkuussa löysimme rinnalle myös lelupalkkauksen, kun Varjo-siskon seuran treenikentällä vierailun yhteydessä testasimme Dharmalle Varjon narupalloja. Ai että Dharma innostui niistä, unohti ihan kaiken muun ympärillä tapahtuvan!

There are several ways to reward a dog when training. Some dogs motivate well with treats, some prefer balls or other toys. Dharma luckily gets motivated from both treats and toys, so we can use a variety of different rewards.

Dharma enjoys training very much, woth obedience and search training. We used to reward her with just snacks but recently found out that she gets even more motivated with toys, especially balls. We learned that when we were visiting Dharma’s sister Varjo at her training field. We borrowed Varjo’s string balls and Dharma went nuts!

Siitä innostuneena kävimme pikapuoliin Tuusulassa Koiraurheilun liikkeessä ostamassa muutaman erilaisen palkkiolelun, myös samanlaiset narupallot kuin Varjollakin. Alla olevassa kuvassa testaillaan niitä Ylöjärven mökillä. Ideana on siis heittää samantien uusi pallo kun Dharma palauttaa vanhan, ja ollaankin saatu palautusta paljon paremmaksi tällä keinolla.

So soon after that we went and bought our own set of string balls. Here’s Dharma training with them at a summer cottage. The idea is to use two balls at the same time: as Dharma returns one, the other is immediately thrown into air.

Dharma ja kaksi palloa yhtä aikaa / Dharma and both the balls at the same time

Samalla teemalla jatkettiin Peko-jaoksen viikottaisella tottistreenivuorolla. Nyt pallot palautuu jo aika nätisti, ja seuraavaksi aletaan harjoitella käteen asti palauttamista.

We continued with the same theme at this week’s obedience training session. Now Dharma returns the balls already quite nicely, and the next step is to teach her to return items straight to hand.

1.8.2016 / Heini / 0 Comments

Kertomuksia alkeistottiskurssilta / About our basic obedience training

Jessi kertoi huhtikuussa, että meillä on harrastus. Huhtikuussa alkaneet orientaatiokurssit (alkeistottis ja haku) olivat keväällä. Sen jälkeen aikaa on kulunut yhä kasvavissa määrin harrastusyhdistyksen PEKO- eli pelastuskoirajaoston treenivuoroilla: yleensä kerran viikossa metsässä hakutreeneissä ja kerran viikossa tottelevaisuustreeneissä yhdistyksen kentällä. Dharma on kehittynyt hakuhommissa valtavasti, ja tottiksen alkeetkin alkavat pikkuhiljaa sujumaan koko ajan paremmin.

Tässä vähän videoita muutamilta alkeistottiskerroilta huhti-toukokuussa, eli jo muutaman kuukauden takaa. Jokaisella kerralla oli oma teemansa, ja näissä videoissa näkyy teemoina epätasaiset pinnat, putkesta kulkeminen ja eteen lähettäminen. Tässä allaolevassa videossa Dharma kävelee epätasaisella pressulla jonka päällä on muovipulloja tarkoituksena totuttaa koiraa epätasaiselle pinnalle, erilaisiin tassutuntumiin, rapsahduksiin ja muihin ääniin.

Jessi wrote in April that we finally have a hobby. We participated to two orientation courses during spring: introduction to obedience training and search training. After that we have spent more and more of our free time, generally twice a week, at practises either in the woods (search training) or at our dog association’s training field (obedience training). Dharma has made tremendous progress in both Search and Obedience!

Here are some videos of basic obedience training sessions at April/May. In the first video the purpose is to get dog accustomed with different surfaces and paw feels as well as a variety of noises that come out of walking on an uneven surface.

Sama teema jatkuu myös kakkosvideolla: siinä Dharma kävelee metallisella katonpalalla, jonka päälle ja viereen on aseteltu lisää erilaisia pintoja: ritilää, kumimattoa, betoniporsasta. Niiden päälle käveleminen vähän jännitti Dharmaa, mutta kovin rohkeasti hän silti uskaltautui niille tassuttelemaan – ja sai toki hirmuisesti nameja siitä hyvästä.

The same principle with the second video where Dharma is supposed to walk on a piece of metal roof with even more different surfaces on it: metal grid, rubber mat etc. Dharma was a bit nervous about going on it but eagerly tried and succeeded anyhow. And got a lot of treats as a reward!

Seuraavalla videolla Dharma opettelee menemään muovisesta agility-putkesta läpi. Myöhemmin alkukesästä Dharma pääsi testaamaan myös taustalla näkyvää metalliputkea ja tuli tosi reippaasti siitäkin läpi, vaikka metallipinta alussa tuntuikin hämmentävältä tassujen alla.

Here Dharma learns how to go through a plastic tube that is used in Agility. A couple of weeks later Dharma got to test metal tube as well and succeeded well even though the metal surface felt a bit uncomfortable in the beginning.

Ja sitten viimeinen video, jossa Dharma opettelee menemään käskystä suoraan eteenpäin. Kaukaisuudessa häämöttää valkoinen ruoka-astia johon Dharman nähden laitettiin nameja, ja käskyn saatuaan Dharma juoksee suunnattomalla innolla palkkiotaan kohti.

And then the last one where Dharma learns to go straight forward from a command. Far in the right corner there’s a food bowl where’s some treats in it. Treats were placed so that Dharma saw them and when she gets a go, she runs quickly to her reward.

Tällaisia videoita tällä kertaa. Täytynee joku kerta kuvailla tuoreempia videoita tottistreeneistä, niin pääsette vähän vilkaisemaan, missä tällä hetkellä mennään. 🙂

That’s it for now. I need to take some new videos in the near future so that you can see how we’re doing now, two months later. 🙂

26.5.2016 / Jessi / 0 Comments

Elämä asettuu uomiinsa – tavallaan / Life is settling – kind of

Kuukausi on taas vierähtänyt ja ajattelin kirjoitella pienen päivityksen niin ei kokonaan unohdu mitä tässä välillä on tapahtunut. 🙂

Haun alkeiskurssi loppui juuri ja juuri huhtikuun puolella ja sen jälkeen oli reilun viikon tauko, mutta sitten onkin treenattu oikein urakalla – parhaimmillaan kaksissa metsätreeneissä ja yksissä tottistreeneissä viikon aikana. Dharma on erityisesti metsätreeneistä aivan onnessaan joka kerralla, tarkoittaahan se montaa pakastepurkillista herkullisia broilerin sydämiä metsästä löytyviltä ihmisiltä.

Tämä teini-ikä ei kuitenkaan ole ehkä ihan paras mahdollinen aika aloittaa piiloutuvien ihmisten etsimistä koska D näkee välillä mörköjä kaikkialla ja toisaalta nyt juoksujen jälkeen tulleen valeraskauden aikana neiti on muutenkin ollut muuta kuin oma itsensä – tästä lisää kun Heini kirjoittelee piakkoin erillisen postauksen valeraskaudesta ja muista viimeaikaisista terveyteen liittyvistä jutuista.

Joka tapauksessa seuraavan koiran kanssa (no, onhan se nyt selvää että toinenkin tulee kunhan tämä ensimmäinen on saatu edes jollain tasolla muistuttamaan jos ei nyt vielä ihan aikuista, niin ainakin nyt jotain muuta kuin kapinoivaa teiniä 😉 ) pitää tosiaan aloittaa harrastaminen reilusti aiemmin, kehittyminen Dharman kanssa on ollut huomattavan nopeaa vaikka saimmekin lopullisesti päätettyä harrastuksesta varsin myöhään Dharman sisaruksiin ja muihin tämän myötä tapaamiimme koiriin verrattuna.

Matkalla äitienpäivälounaalle Järvenpäähän aloitimme myös uutena harrastuksena Vapepa-toimintaa suunnistuksen osalta tukevana harrastuksena geokätköilyn ja pysähdyimme Keravalla etsimässä Suomen ensimmäisen ja vanhimman, jo yli 15 vuoden ajan ylläpidetyn geokätkön, nimeltään Sun Gear (kaikki kirjoituksen kuvat ovat siltä reissulta).

Pääsimme rämpimään metsäkoneen mylläämässä metsässä ja kiipeilemään kalliolle kätköä etsimässä, mutta kätkön löytämisen riemu oli (ja on ollut sen jälkeenkin) vertaansa vailla. Myös geokätköily ansaitsee erillisen postauksen, kirjoittelen sitä lähiaikoina.

Tällä erää näihin kuviin ja tunnelmiin!

It’s been a month (again) so I thought that I should write down some memories. 🙂

Our new hobby has started great, at best we have trained with other people three times a week and Dharma has been ecstatic in the forest – after all that means several containers of boiled chicken hearts from the people she finds there.

On the other hand I’ve had to admit that starting now, just after the heat hasn’t been the best option, she has been pretty moody and just now with especially difficult case of pseudopregnancy – more on that (and other health related things) later in a different post by Heini.

Anyway, with the next puppy (of course there’ll be one, just after we get this one to act like an adult – or at least not like a moody teenager 😉 ) we need to start training a lot sooner, the advancements with Dharma have been great even though we started proper training very late compared to Dharma’s siblings and many others we’ve met so far.

We also started geocaching as a new hobby as it helps with navigation skills that are needed when volunteering at the Voluntary Rescue Service. On our way to Mothers’s Day lunch we stopped to search the first and oldest geocache in Finland, Sun Gear, that has been maintained in a forest in Kerava over 15 years. (Photos in this post are from that trip.) Geocaching as a hobby deserves a dedicated post, so I’ll get back to that.

That’s about it for now!

25.4.2016 / Jessi / 0 Comments

Vapepa-koulutusviikonloppu / Voluntary Rescue Service training weekend

Kulunut viikonloppu kului perheen ihmisiltä enemmän tai vähemmän koulunpenkillä. Heini osallistui Vapepan ensihuollon peruskurssille lauantaina ja itse olin molemmat päivät Vapepan yhdistetyllä etsinnän ja viestin peruskurssilla.

Aiemminkin (lupavapaita) radiopuhelimia ja paljon muuta nörtähtävää viestintään liittyvää harrastaneena tuo viestipuoli iski itselleni taas kuin tuhat volttia, ja pidänkin todennäköisenä että hakeudun etsinnöissä viestitehtäviin jos jossain vaiheessa Vapepa-hälytysryhmään hakeudun (siis ennen kuin on omaa hälytyskoiraa, siinä tapauksessa rooli olisi luonnollisesti aivan toisenlainen).

Viikonlopun kurssit olivat kokonaisuudessaan meidän molempien mielestä erittäin kiinnostavia (sekä innostavia) ja molemmilla kursseilla päästiin pulpetissa istumisen lisäksi harjoittelemaan ihan käytännössäkin.

Heinin ensihuoltokurssilaiset kulkivat ympäri kurssipaikkana toiminutta peruskoulua suunnittelemassa mihin sijoittaisivat vanhainkodista hätätilanteessa evakuoitavat vanhukset ja mitä heidän sijoituksessaan tulisi huomioida.

Omalla yhdistelmäkurssillani kierrettiin lauantaina sisätiloissa muutamilla tehtävärasteilla ja sunnuntaina vietettiin puoli päivää ulkona vaihtelevassa auringonpaisteessa ja rae/räntäsateessa harjoittelemassa erilaisia etsintämuotoja läheisessä metsässä. Lisäksi teimme ulkona erilaisia viestiharjoituksia mm. pienryhmissä tarkastaen kaikki parkkipaikan autot ja ilmoittaen niiden tiedot radioiden välityksellä harjoituksen “johtokeskukseen”.

Minä keskellä kuvaa oranssissa liivissä. / Me in the middle of the picture in an orange vest.
Kuva/Photo: Vapepa Keski-Uusimaa

Mikä itseäni tavallaan samaan aikaan sekä yllätti että ei yllättänyt oli se, että oman ryhmäni paristakymmenestä kurssilaisesta ainakin puolet (eli huomattava osa) oli pelastuskoirapuolen ihmisiä eri yhdistyksistä (meidän yhdistys oli varmaan suurin kolmella osallistujalla) ja loput sekalainen kokoelma reserviläisiä, motoristeja, jo vuosikymmeniäkin SPR:n Vapepa-toiminnassa mukana olleita, ulkoiluihmisiä, jne.

Muutamille osallistujille toinen puoli yhdistelmäkurssista oli joko vapaaehtoista tai pakon sanelemaa kertausta jos halusi saada suoritusmerkinnän myös aiemmin suorittamattomasta viestikurssista – ymmärsin että viestikurssia ei yleensä välttämättä käydä hirveän innokkaasti (jos aihe ei siis erityisesti kiinnosta) joten sitä on alettu tarjoamaan ns. pakollisena tälläisen yhdistelmäkurssin osana.

Toisaalta, kuten nytkin oli, eri kurssit olisivat muuten helposti päällekkäin samana päivänä, joten kahden erillisen kurssin suorittaminen saattaisi vaatia “perinteisellä” tavalla usein kaksi eri kurssikertaa, pahimmillaan jopa useiden kuukausien välein koska kursseja ei järjestetä ihan jatkuvalla syötöllä (esimerkkinä koko Uudenmaan alueella peruskursseja järjestetään eri paikallisosastojen toimesta yhteensä vain 1-2 kuukauden välein, välillä hankalankin matkan päässä).

Kuten jo mainittu, kursseista jäi meille molemmille todella hyvä maku ja uskallan sanoa aika varmasti että nyt alkanut Vapepa-harrastus ei jää tähän.

Yksityiskohta koulutusmateriaalista (aaltoilu johtuu luokkahuoneen valkokankaasta) / A detail from the training material, roughly “Vapepa helps when the police is powerless, even though the police is always in charge” (the waviness is caused by the projector screen)

We humans spent the last weekend on courses. Heini had one-day course on emergency support services, ie. helping people with their everyday needs (emotional support, food, clothing, roof over their head, etc) in case of emergency, and I had a two-day combined course on SAR and communications.

Having been interested in (license free) radios and other communications/IT related nerdy things already for years, especially that part hit the mark for me and I probably will volunteer to help with those tasks during missions if I’ll join the emergency response team of our (dog) association. (That is of course before I’ll have a SAR dog of my own to manage, after that the role will be completely different.)

During the weekend Heini’s group planned how they would place evacuated senior citizens from a nursing home to an elementary school and my group had some action stations inside on Saturday and on Sunday we spent half the day outside (it was partly sunny, partly pouring down slush and hail), either in the woods practicing different search methods or on the parking lot practicing communications protocols in action.

All and all the weekend was great and I feel pretty confident saying that our newly started Voluntary Rescue Service hobby isn’t ending soon.

In English

Very briefly in English (sorry about that. :))

Archives