Category: Koulutus (page 1 of 2)

Meillä on 180cm leveä sänky, mutta sekin jää pieneksi kun kaksi ihmistä ja kaksi uskomattoman paljon tilaa vievää koiraa nukkuu samoissa neliöissä. Me molemmat ihmiset ollaan tuskailtu asian kanssa jo tovin – itse nukun huonosti muutenkin, saati sitten silloin kun kylkeä pitää kääntää paikallaan ja koirat unijuostessaan potkivat hereille.

Reilu viikko sitten juttelin fysioterapeuttini kanssa niitä näitä, ja hän mainitsi, että joskus aiemmin opettivat koiransa pois sängystä. Kolme yötä meni opettaessa, ja sen jälkeen koira alkoi jo pysytellä pedillään. Tuo kolme päivää jäi resonoimaan päässä – itse kun olin ajatellut, että se veisi paljon kauemmin aikaa. Noh, saman päivän iltana Jessikin palasi sattumalta aiheeseen. Niinpä päätimme tuon fyssarin tarinan rohkaisemana, että seuraavana viikonloppuna aloitetaan sängystä pois opettaminen.

Makkarissa oli ennestään kaksi petiä, joista toinen on selvästi Dharman omistama – Bri saa lainata, mutta ei myllätä! Siksi laitoimme vielä toiselle puolelle sänkyä yhden ylimääräisen pedin jotta on vähän valinnanvaraa (erityisesti Bri kun tuppaa vaihtamaan nukkumapaikkaa useita kertoja yössä). Ihan hyvä että laitettiin – Bri on nyt tykästynyt tuohon kolmanteen petiin, ja viettää siellä suurimman osan yöstä.

Ensimmäinen yö oli ehkä haastavin. Dharma nukkui valtaosan yöstä ihan ilman ongelmia omalla pedillään, mutta Bri taas on nukkunut tähän asti aika tiiviisti sängyssä, eikä meinannut ymmärtää miksi nyt yhtäkkiä ei saakaan tulla sinne. Ennen nukahtamista ohjattiin Bri alas ainakin toistakymmentä kertaa, ja yön aikana suunnilleen saman verran. Toisena yönä Dharmakin yritti muutaman kerran sänkyyn, ja Bri oli saanut homman jujusta kiinni jo sen verran, että yritti sänkyyn lähinnä kun luuli ettei ihmiset huomaa. 😀 Ovela otus.

Nyt on kulunut 1,5 viikkoa uudella nukkumajärjestelyllä, ja nukutaan kyllä paremmin! Ihana fiilis kun saa vaihtaa kylkeä ilman että täytyy kammeta itsensä paikallaan ympäri 😀 Koiratkin vaikuttavat ihan tyytyväisiltä, joten rauha maassa ja kaikki hyvin. Kaikista yllättävintä on mun mielestäni se, että nuo tyypit kyllä tuntuvat ymmärtävän hyvin sen, että päivällä saa olla sängyssä mutta yöllä ei.

Nyt kun vielä keksittäisiin sopiva aamurutiini, jotta koirille olisi selkeää koska saa taas tulla sänkyyn. Me kun heräämme eri aikaan (minä myöhemmin), ja koirat kovin mielellään hyppäisivät moikkailemaan jo ensimmäisen herättyä.

Kuluneet seitsemän viikkoa ovat olleet sen verran hektistä vauva-arkea, että emme ole ehtineet päivittämään blogia juurikaan, vaikka kuvamateriaalia onkin kertynyt. Koitan nyt saada urakoitua tänne postauksia, jotta tulisi ainakin vauva-ajan kuvia talteen ja teille nähtäväksi, jos tekstit jääväkin joskus vähän lyhyemmiksi.

Veimme taannoin koirat Itäkeskuksen Itis-kauppakeskukseen, jonne koirat ovat tervetulleita. Brin kannalta kyseessä oli sosiaalistamisharjoitus, ja se sujuikin tosi hyvin – Bri ei jännittänyt vierasta paikkaa, liukkaita pintoja tai ihmisvilinää ollenkaan. Dharma sai samalla vähän erilaisten pintojen ja korkean paikan treeniä.

The past  seven weeks since Bri moved in have been such busy puppy time that we haven’t managed to update the blog as often as we would like, even though I have a bunch of photos waiting already. I will try to make posts during these following weeks to update all kinds of things since Bri moved in.

Some time ago we took both dogs to shopping mall, Itis, that welcomes dogs inside. (Here in Finland all our malls are inside malls since nobody would visit outside malls winter time. 😀 ) For Bri it was sozializing (getting familiar with crowds, different surfaces, elevators, stairs etc etc), and it went super well. Bri was brave and enthusiasted and acted like a natural. 

Bri liukuovilla / Bri at the sliding doors

Rauhoittumisharjoitus kauppakeskuksen käytävällä / Settling down at the mall isle

Rauhallinen Bri makuulla / Already calmed down

Dharmallehan oli jossain vaiheessa tosi vaikeaa kulkea portaita: muuten niin miellyttämisenhaluinen ja tottelevainen koira, mutta avoportaikossa se pisti jarrut päälle ja välillä sitä saatiin lähestulkoon kantaa tai ainakin raahata esimerkiksi kerrostalossa asunnon ovelta hissille, kun portaikko ja siellä siintävä pudotus pelotti niin paljon. Olemme treenanneet kuluneen vuoden aikana tosi paljon erilaisia pintoja, portaikkoja ja rappukäytäviä sillä tuloksella, että portaat olivat lähteneet sujumaan paljon paremmin jo ennen Brin saapumista (joskin silloin Dharma vielä jännitti ihan silminnähden vieraita portaikkoja ja meni kaukaisimpaan seinään nojaten kumarassa porrastasanteilla).

Kuten kuvista näkyy, Dharma jännitti vielä kyllä kaiteita, joiden lasien läpi näkyi alakerros, mutta tuli jo aika nätisti itse melko lähelle kaidetta – ei tosin mielellään jäänyt siihen, eikä häntä siihen pakotettukaan. Ihmisen rauhallisella läsnäololla ja vaivihkaisella hivutuksella Dharma uskalsi sitten jo aika lähelle kaidetta. Sen jälkeen otimme pienen passitreenin pylvään ja kaiteen juuressa. Dharmaa selvästi jännitti, mutta kiltisti tuli kuitenkin ihmisen luokse, eikä mistään paniikinkaltaisesta ollut enää tietoakaan.

Dharma used to have really hard time going up and down the stairs: otherwise she’s so obedient and wants to please but when she gets scared of heights she just stops. During the last year we’ve trained a lot in different stairs, staircases, surfaces etc and she has actually started going up and down the stairs way better. A little before Bri moved in Dharma was still scared of stair landings (you know, the floor where you have the apartment door as well as the staircase) but I’m happy to say that she’s gotten better in those, too.

As you can see  Dharma was still a little bit scared of the glass wall and wasn’t too keen on going close to it (although she did go pretty close herself already). With human’s gentle help she managed to go near the glass wall and after that we stopped near the wall to train how to stay still in different places. She was tense but nowhere near the panic she used to get a year ago. 

Dharma uskaltautui itse jo suht lähelle kaidetta. / Dharma went herself pretty close to the handrail.

Dharmaa jännittää tulla lähemmäksi lasiseinää. / Dharma’s tense about going near the glass wall.

Dharmaa jännittää tässäkin kuvassa, mutta liikkui silti oma-aloitteisesti vähän lähemmäksi lasia. / Dharma’s still tense but went a little bit closer to the glass.

Jännitys vähän helpotti ja Dharma kääntyi hakemaan turvaa ihmisestä. / Dharma’s a little less tense and turned to human to get courage.

Passitreeniä kaiteen lähellä – jännää oli, kun Dharma alkoi ihan läähättämään / Training how to stay near the glass wall, she’s still a bit tense but calm.

Alakerran kanssa Dharmalla ei ollut mitään ongelmaa, käveli tosi nätisti ja rauhallisesti vierellä. Jäätiin sitten vähän vilkkaampaan paikkaan paikalleen totuttelemaan ihmisvilinään. Dharmaa ei sinänsä jännittänyt mutta oli selvästi vähän hämmentynyt siitä miksi siellä ollaan (ja vierestä mennyt lasten Itis Express -junakin vähän hämmensi), ja siksi pysytteli nätisti paikallaan kontaktissa odottaen ihmiseltä käskyä.

Downstairs was way easier to Dharma. She walked very slowly and nicely next to the human. We stayed to have another sit-and-stay-still training and Dharma was obviously more relaxed (a little bit confused though, especially when children’s Itis Express train passed us). She stayed still very nicely and waited for instructions.

Alakerran käytävällä ihmisvilinää seurailemassa. / Downstairs watching people come and go.

Sama homma kuin edellisessä kvuassa. 🙂 / Same thing than above. 🙂

Näiden treenien jälkeen ollaan Dharman kanssa treenattu yhä vaikeampia portaita (mm. metalliritiläportaita) ja hyödynnetty myös Brin hajua (Bri ensin portaat ylös ja asuntoon, Dharma sitten perässä) sekä myöhemmin myös Brin esimerkkiä, ja porraskammo alkaa olla jo niin hyvällä mallilla että Dharma menee vieraatkin portaat jo aika itsevarmasti ja ilman turhaa varomista!

After this Itis session we have trained Dharma with more and more challenging stairs (for example metal grid stairs) and used Bri’s smell to get Dharma up the stairs better (Bri goes first, goes inside the apartment and after that Dharma goes and supposedly follows the smell of Bri, since she’s super keen on lil sis) and later also Bri’s example (Dharma sees Bri go up the stairs and dared to go the stairs almost better than ever) and stair fobia is already doing so well that you barely can see she has had problems with them!

Viikko sitten käytiin mummolassa ensimmäistä kertaa tällä kokoonpanolla. Mummo oli sitä mieltä että Bri on parhaiten käyttäytyvä pieni koira, jonka mummo on koskaan tavannut. Minä taas olen sitä mieltä että Bri oli hyvin vieraskorea, ja häntä vähän jännitti uudessa paikassa. 😀 Aika nopeasti tuo tuntuu väsähtävän uudenlaisista virikkeistä. Ehkä siksikin tällä kertaa sain monta ihan kivaakin kuvaa Bristä.

Last weekend we visited grandmother’s place first time since Bri moved in. Grandma thought that Bri is the best-behaved little dog she’s ever seen, and I thought that Bri was just a tiny bit nervous and exhausted from new places, smells etc and thus tired enough to behave. 😀 Bri seems to get tired easily when she faces a new environment. Maybe that’s part of the reason why I got some decent shots this time. 

Dharma photobombaamassa. Kamera (tai sitten se että ihminen kyykistyy maahan sen kanssa) on molempien koirien mielestä tosi mielenkiintoinen! / Photo bombing – both dogs find photo shooting situations very interesting!

Tällä kyläilyreissulla treenattiin erityisesti sitä, kuinka molemmat koirat käyttäytyy nätisti samassa tilassa ollessaan. Kotonahan meillä on välillä melkoinen härdelli – molemmat rakastavat leikkiä toistensa kanssa, eivätkä oikein itse ymmärrä rajojaan kun alkaa väsyttää. Ollaankin siis kotosalla aika paljon kontrolloitu sitä kuinka paljon pääsevät leikkimään toistensa kanssa, ja annettu molemmille lepotaukoja erossa toisistaan pitkin päivää.

Dharma on sentään nyt jo vähän alkanut myös rauhoittua Brin seurassa ja tulee usein meidän jalkoihin hakemaan tukea, kun pieni Bri roikkuu kaulanahasta vaikka Dharma yrittää (ehkä vähän turhan lempeästi) kertoa sille, että nyt riitti leikit. Alla olevassa kuvassa Jessi on ottanut Dharman rauhoittumaan sohvan luokse, ja Bri pikkuhiljaa rauhoittui natustelemaan tukaani-pehmolelua rauhassa omine nokkinensa.

At the grandma’s we trained how to behave with both of the dogs. At home they tend to play together all the time and neither of them isn’tvery good at recognizing when they’re too tired to play. Thus at home we haven’t allowed them to spend the whole day together. 

Dharma has fortunately started to express Bri if she wants to have a little break herself. She’s too gentle though and Bri doesn’t understand what Dharma tries to say and thus Dharma often comes to seek help from us humans. In this photo below Jessi has taken Dharma to calm down near the sofa and Bri is calming down with the Tucan toy.

Dharma rauhoittuu taustalla Jessin käskystä, ja Brir leikkii tukaanilla. / Dharma is training how to calm down in the backround and Bri is playing with Tucan toy.

Suhteellisen intensiivisellä rauhoittumistreenillä saatiin tilanne jopa niin pitkälle, että Dharma ja Bri olivat vierekkäin ilman että kumpikaan härkki toista! Hetken päästä tämän kuvan ottamisesta molemmat jopa heittäytyivät lepäilemään kosketusetäisyydelle toisistaan. Dharma oli siinä vaiheessa vähän skeptinen ja piti päätä vähän pystyssä & silmiä auki kun ei meinannut uskoa että Bri pysyy paikallaan ja antaa Dharman levätä.

With this fairly intensive calming down training we got even so far that Dharma & Bri stood next to each other without teasing each other! A moment after this photo they both laid down next to each other. Dharma was a little vary still, scared of Bri popping up and starting to tease her.

D ja B vierekkäin, paikallaan! / D and B next to each other, standing/sitting still!

Mutta antoi Bri Dharman olla ihan rauhassa, kun tarpeeksi oli väsähtänyt. Kohta tilanne näytti Brin osalta tältä.

But this time Bri let Dharma to be. A moment later Bri was sleeping like a baby.

Bri nukkuu vihdoin / Bri sleeping, finally!

On ne kyläilyreissut näiden kahden kanssa aika rankkoja tällä hetkellä, mutta kantavat hedelmää. Ja toki sosiaalistamisen nimissä niitä pitääkin tehdä juuri nyt, kun Bri on vielä sosiaalistamisen osalta otollisimmassa iässä.

It’s quite exhausting to go visit places with these two. Luckily they get better every time. And of course we need to visit all kinds of places now that Bri is in the best age what it comes to socializing her.