Two blondes and a redhead. And Elwood.

Category: Bri (page 1 of 2)

Läksiäisbileet Touhu ja Temmellyksessä

Meidän suvussa on ollut tapana tavata pääsiäisenä, ja tänä vuonna olimme varanneet parin tunnin ajan Kellokoskelle koirien Hoplop:iin eli Touhu ja Temmellykseen sillä ajatuksella, että päästään pandemian ehdoilla tapaamaan riskiryhmään kuuluvaa äitiänikin etäältä ilman riskiä vieraista ihmisistä. Brin lähtö sattui sitten osumaan niin, että Touhun ja temmellyksen käynti oli käytännössä Brin viimeinen kokonainen päivä meidän luonamme. Niinpä pääsiäistreffeistä tulikin sitten läksiäiset.

Bri sellaisena kuin usein: tarkkaavaisena tutkailee ympäristöä.

Dharma ja Pallo.

Dharma ja Pallonheittäjä. Pallo oli niin limainen meidän vuoromme päätteeksi, että Dharma sai pitää sen.

“Heitä! Heitä! Heitä jo!”

Bri pallomeressä.

Bri muutti maalle

Meillähän on ollut Brin kanssa erilaisia haasteita alusta lähtien, olen lukemattomia kertoja vastannut kysymykseen mitä Brille kuuluu ja miten sen kanssa menee että “paremmin” tai “kyllä se alkaa hieman rauhoittua”, ja aina toki tarkoittanut sitä, mutta kuitenkin aina vastaus on jatkunut vähintäänkin ääneensanomatta että “paljon on vielä tehtävää”.

Me ollaan yritetty Brin vireenhallinnan ja energian ohjaamisen kanssa tosi paljon, käyty kuuntelemassa luentoja, otettu yksityis- ja pienryhmätunteja, jne. Eli siis yritetty sinnikkäästi saada asioita toiminaan, eikä missään vaiheessa ole oikeasti edes harkittu Bristä luopumista, vaan etsitty muita ratkaisuja.

Nyt kävi kuitenkin näin.

Ihmiset olivat helmi-maaliskuussa talvilomalla Pohjois- ja Väli-Amerikassa ja koirat sen ajan hoidossa eri paikoissa, Brille löydettiin aivan mahtava hoitopaikka Inkoosta kahden pelastuskoira-kelpieherran luota. Saimme loman aikana tiuhaan päivityksiä Brin kuulumisista ja oli aivan ilmeistä että maalla asuminen sopi Brille kuin nenä päähän ja kelpielauma oli neidille ihan parhautta.

Päästyämme täpärästi takaisin Suomeen maaliskuun puolivälissä pandemian vuoksi perutun paluulennon jälkeen vain yhden vuorokauden myöhässä, Bri jäi vielä karanteeniajaksemme hoitopaikkaansa ihanan hoitajan ehdotuksesta.

Paria viikkoa myöhemmin Brin kotiinpaluuseen liittyi kuitenkin harmillinen tapahtuma Brin syötyä lähtövalmistelujen jälkeen toviksi yksinjäätyään toisen kelpieherran sydänlääkkeet keittiön yläkaapista. (Kyllä, Bri oli kiivennyt/hypännyt keittiön tasolle ja avannut kaapin jossa oli hyllyllä juuri täytetty dosetti.)

Bri kiidätettiin sitten sovitun puolivälin tapaamispaikan sijaan päivystävälle eläinlääkärille oksennutettavaksi ja reilua paria tuntia myöhemmin kotoa vielä Viikkiin Yliopistolliseen eläinsairaalaan, johon Bri jäi yöksi teho-osastolle. Bri onneksi toipui tuosta parissa päivässä ilman havaittavia vaurioita.

Kotiin palasi siis monessakin mielessä aivan eri koira. Kun Bri tuosta sairaalavisiitistä toipui, aika pian kuitenkin arki palasi kaikkine aiempine haasteineen.

Viikko Brin kotiinpaluun jälkeen hoitopaikan toinen kelpieherra menehtyi ns. “saappaat jalassa” aamulenkin jälkeen ja me saatiin pian viesti siitä että Bri olisi tervetullut kyläilemään yksin jääneen kelpieherran seuraksi “ihan koska vain ja miten pitkään vain”. Päivän pähkäiltyämme päädyttiin sitten ehdottamaan josko Bri liittyisi laumaan pysyvämmin.

Päätökseen vaikutti todella monta asiaa ja siihen liittyi myös mm. dynamiikka Dharman ja Brin välillä. Lyhyesti sanottuna oikein kenelläkään ei ollut niin kivaa kuin olisi voinut tai pitänyt olla, vaan tietynlaisia jännitteitä on ollut ilmassa koko ajan – Dharma oli esimerkiksi siirtynyt viettämään aikaa valtaosin toisessa kerroksessa kuin ihmiset ja Bri, jne.

Oltuaan siis reissun ja koronakaranteenin-kaltaisten-olojen vuoksi kuudeksi viikoksi venyneen vierailunsa Inkoossa, Bri oli silminnähden ihan valtavan hyvinvoiva ja etenkin oli päässyt kanavoimaan energiaansa ihan eri tavalla kuin täällä meillä.

Kelpieseuralla oli myös merkittävä vaikutus, kotona Dharma ja Bri lähinnä sietivät toisiaan saman lauman jäseninä, mutta kelpieherrojen kanssa ollessaan Bri sai sellaista läheisyyttä mitä täällä yritti hakea ihmisiltä kun Dharmalta ei moista herunut. Toisaalta Dharma ei “puhu kelpietä” lainkaan niin hyvin kuin oikeat kelpiet, joten varttuneemman herraseuran esimerkki on ollut Brille todella tervetullutta mm. rauhoittumiseen.

Vaikka päätös luopumisesta oli suhteellisen nopea, se oli alitajuisesti pidempään kypsynyt. Kuitenkin vielä näin kolmen kuukauden jälkeenkin tästä kirjoittaminen nostaa kyyneleet silmiin ja epäonnistumisen tunne on erittäin vahvasti läsnä ajatuksissa.

Kuitenkin Brin (ja kelpieherrojen) kasvattajan sanoin: “Älkää syyttäkö itseänne että olette tehneet jotain väärin. Ajatelkaa asia juuri niin että koiralle on parempi olla muualla. Vähän kuin altaan syvään päähän hyppääminen. Pitää uskaltaa hypätä ja tässä tilanteessa laskea irti koirasta.”

Bri voi uudessa kodissaan erittäin hyvin ja elää nyt aktiivista maalaiskelpien elämää. Pelastuskoiraharrastuskin jatkuu hyvin tavoitteellisesti – jo parin kuukauden jälkeen Bri suoritti uuden omistajansa kanssa haun peruskokeen ja lisää on kuulemma luvassa varsin määrätietoisesti suorittaen.

Eli hyvin todennäköisesti ei-kovinkaan-pitkän ajan päästä tulee vielä päivä jolloin olen Vapepa-johtajan roolissa etsinnässä, johon Bri osallistuu viranomaishyväksyttynä pelastuskoirana – sinänsä meidän kolmen vuoden työ ei todellakaan ole mennyt hukkaan ja meillä ilmenneistä arjen haasteista huolimatta Bri on töitä tehdessään hyvinkin osaava ja toimelias.

Tämän seurauksena kuitenkin oma pelastuskoiraharrastukseni on nyt toistaiseksi tauolla – kuinka kauan, se jää nähtäväksi.. (Ryhmäpaikkoja olisi kyllä tarjolla useammassakin paikassa, mutta koira puuttuu.)

Unikoulu

Meillä on 180cm leveä sänky, mutta sekin jää pieneksi kun kaksi ihmistä ja kaksi uskomattoman paljon tilaa vievää koiraa nukkuu samoissa neliöissä. Me molemmat ihmiset ollaan tuskailtu asian kanssa jo tovin – itse nukun huonosti muutenkin, saati sitten silloin kun kylkeä pitää kääntää paikallaan ja koirat unijuostessaan potkivat hereille.

Reilu viikko sitten juttelin fysioterapeuttini kanssa niitä näitä, ja hän mainitsi, että joskus aiemmin opettivat koiransa pois sängystä. Kolme yötä meni opettaessa, ja sen jälkeen koira alkoi jo pysytellä pedillään. Tuo kolme päivää jäi resonoimaan päässä – itse kun olin ajatellut, että se veisi paljon kauemmin aikaa. Noh, saman päivän iltana Jessikin palasi sattumalta aiheeseen. Niinpä päätimme tuon fyssarin tarinan rohkaisemana, että seuraavana viikonloppuna aloitetaan sängystä pois opettaminen.

Makkarissa oli ennestään kaksi petiä, joista toinen on selvästi Dharman omistama – Bri saa lainata, mutta ei myllätä! Siksi laitoimme vielä toiselle puolelle sänkyä yhden ylimääräisen pedin jotta on vähän valinnanvaraa (erityisesti Bri kun tuppaa vaihtamaan nukkumapaikkaa useita kertoja yössä). Ihan hyvä että laitettiin – Bri on nyt tykästynyt tuohon kolmanteen petiin, ja viettää siellä suurimman osan yöstä.

Ensimmäinen yö oli ehkä haastavin. Dharma nukkui valtaosan yöstä ihan ilman ongelmia omalla pedillään, mutta Bri taas on nukkunut tähän asti aika tiiviisti sängyssä, eikä meinannut ymmärtää miksi nyt yhtäkkiä ei saakaan tulla sinne. Ennen nukahtamista ohjattiin Bri alas ainakin toistakymmentä kertaa, ja yön aikana suunnilleen saman verran. Toisena yönä Dharmakin yritti muutaman kerran sänkyyn, ja Bri oli saanut homman jujusta kiinni jo sen verran, että yritti sänkyyn lähinnä kun luuli ettei ihmiset huomaa. 😀 Ovela otus.

Nyt on kulunut 1,5 viikkoa uudella nukkumajärjestelyllä, ja nukutaan kyllä paremmin! Ihana fiilis kun saa vaihtaa kylkeä ilman että täytyy kammeta itsensä paikallaan ympäri 😀 Koiratkin vaikuttavat ihan tyytyväisiltä, joten rauha maassa ja kaikki hyvin. Kaikista yllättävintä on mun mielestäni se, että nuo tyypit kyllä tuntuvat ymmärtävän hyvin sen, että päivällä saa olla sängyssä mutta yöllä ei.

Nyt kun vielä keksittäisiin sopiva aamurutiini, jotta koirille olisi selkeää koska saa taas tulla sänkyyn. Me kun heräämme eri aikaan (minä myöhemmin), ja koirat kovin mielellään hyppäisivät moikkailemaan jo ensimmäisen herättyä.

Kolme hönttiä pellolla

Tulin kolunneeksi syksyn kuvia ja videoita, ja nyt kun ulkona tuiskuaa, on mukava muistella vihreämpää aikaa. Tässä teille video nimeltä “Mitäpä sitä muutakaan isolla pellolla tehdä kuin kiertää kehää” 🙂

Videossa tähtinä Bri ja sisaruksensa Konna & Nala.

Ja vielä bonuksena Brin ja Konnan pusukuva, koska se vaan oli niin söpö. 🙂

Sisko ja sen veli <3

 

Houdini työssään

Houdinin työstä ei ole kuvaa eikä videota, mutta tarina on.

Kolmisen viikkoa sitten lähdin Dharman kanssa ulos, ja Bri tuli perässä. Raavin päätäni ja mietin, että taisin unohdaa painaa ulko-oven kunnolla kiinni (paritalossa kun asumme, niin ulko-oven avaamalla pääsee suoraan kävelytielle). Muutamaa päivää myöhemmin jätimme koirat makuuhuoneeseen, ja teimme remonttia toisessa huoneessa. Bri ilmestyi yhtäkkiä paikalle, ja kiipesi Jessin selkään auttamaan. Kävin viemässä Brin takaisin makuuhuoneeseen. Hetken päästä pääsin todistamaan sitä kun kahva kääntyi ja Brin tassu tuli esiin. Bri veti itseensä päin avautuvan oven auki.

Silloin siitä tuli virallista: Bri oli oppinut avaamaan oven. Noh, makkarin oviaukkoon laitettiin sitten koiraportti, jotta Brin saa tarvittaessa pysymään siellä.

Eilen päivällä tuo portti oli auki ja seurasin vierestä kun Bri sulki sen – jättäen päänsä portin väliin. Hirveä ryminä, kelpiellä portti kaulassa ja seuraavaksi lensi niin portti kuin yöpöydän tavaratkin, kun Bri karisti portin päältään.

Mä ajattelin kahta asiaa:
1) Voi ei! Toivottavasti se ei ala pelkäämään mitään tämän johdosta, ja
2) no ainakin se varmaan nyt jättää portin rauhaan.

Luonnollisestikin unohdin että hän on kelpie, ja oikeasti tapahtui seuraavaa:

3) Vähän aikaa tapahtuneen jälkeen: Bri palaa rikospaikalle, sulkee jälleen itse portin varovasti ja nuuhkii läpi sen kohdan portista mihin pää jäi väliin – ihan kuin tutkiakseen mikä meni pieleen.

4) Ihmiset poistuivat kotoa, ja koira jäi yksin makuuhuoneeseen portti kiinni. Kun Jessi tuli kotiin, portti oli auki. Jessi luuli, että minä olin jättänyt portin tarkoituksella auki.

Kuten kuvasta näkyy, portti oli otettu hyvin taidokkaasti ja varovasti paikoiltaan, sillä kiinnikkeet olivat siirtyneet alle 10 cm ja portti oli näennäisesti paikallaan. Bri oli kuitenkin saanut liikutettua porttia sen verran että sen kiristimet löystyvät ja salpa aukeaa.

Geokätköilemässä pitkän tauon jälkeen / Geocaching after a long break

Vaikka nämä kuvat löytyvätkin jo Facebookista omasta profiilistani, ajattelin laittaa ne myös tänne blogiin. Käytiin nimittäin pitkästä aikaa kätköilemässä pääsiäisen tienoilla mökiltä käsin. Meillä on menossa kätköilyssä kuntien kerääminen (eli pyritään löytämään vähintään yksi kätkö jokaisesta Suomen kunnasta), joten maisemat vaihtui muutamaan kertaan kun keräsimme tällä erää kolme kuntaa repertuaariin (ja kirjainhaasteen Q-kirjain tuli siinä sivussa).

Tällä reissulla näimme Teletappimaan, lentokoneen rungon ja paljon ihanaa, heräilevää luontoa. Ensimmäiset leskenlehdetkin kukkivat! Säätkin suosivat, kun reissun ulkoiluosuuksien ajan oli kaunis ilma. Loppupäivän sitten satoikin lunta.

Although these photos were already published in my FB profile I decided to post them also here. So we went geocaching for the long time. We’re trying to collect all the counties of Finland (that means to check at least one cache in every county), and during this day we managed to collect three new counties.

We saw Teletubbies land (an art installation by Nancy Holt), an air plane fuselage and lots of nature waking up to spring. We had a lovely weather until we came back to the cottage and it started snowing again.

Pikkukoira poseeraa / Puppy posing.

Retki oli kyllä suhteellisen raskas, sillä ei olla vielä tehty juurikaan hihnalenkkejä yhdessä molempien koirien kanssa (eikä Dharman kanssa ole muutenkaan tullut käytyä yhteislenkeillä toisten koirien kanssa, mikä nyt vähän harmittaa). Dharma hätääntyy kun Bri menee kauemmaksi, tai ainakin jää tuijottamaan Brin perään kontaktin sijaan. Paluumatka metsäkätköiltä tultiinkin siis hitaasti ja rauhassa, kun eteenpäin pääsi vasta kontaktilla ja kulkemalla nätisti hihna löysällä. Siispä treeniä, treeniä, treeniä tässäkin asiassa.

It was somewhat exhausting trip since we haven’t really walked Dharma and Bri together and they’re not used to it. Dharma got anxious if Bri was further down and didn’t do anything else but stare at Bri or the direction where Bri was last time seen. So, me and Dharma came back from the woods slowly – Dharma got to go further only when she looked at me and managed to go forward without tightening the leash.

Palattiin Dharman kanssa aika paljon Brin perässä, kun opeteltiin kuulolla oloa. / I came back with Dharma later than the others since Dharma was too keen on running to puppy.

Ennen mökkireissua hankimme takakonttiin jo pitkään hankintalistalla olleen Variogate -koiraveräjän väliseinällä. Tähän asti Bri on kulkenut takapenkillä omassa häkissä ja Dharma takakontissa, mutta se on ollut pidempien reissujen kannalta aika vaikea ratkaisu – tavaroita kun ei saa mukaan sitten juuri ollenkaan. Nyt on koirille hyvät tilat takakontissa, ja mökkireissulle pääsee lähtemään kun lataa takapenkin täyteen tavaraa.

Before the summer cottage trip we bought a Variogate to the car trunk to get better facilities to dogs and to fit some luggage together with the dogs to the car. Now both dogs have nice private space at the trunk.

Variogate-autoveräjä luonnon keskellä. / Variogate in the middle of the nature.

Mökille päästyä molemmat koirat oli ihan auvoisen poikki. Mökissä olisi tilaa vaikka kuinka, mutta silti kaikki neljä ahtautuivat kahden neliömetrin alueelle. 😀 Dharmakin nukkui puoliksi mun sylissä pitkän tovin, vaikka asento näyttääkin ihan super-epämukavalta.

Both dogs were super tired when we got back to the summer cottage. There’s plenty of room but still they both wanted to come so close to us that the whole family could fit into two square meters (10 square foot).

Ai miten niin väsyneitä! <3 / Look how tired they are! <3

 Oli kyllä tosi mukavaa palata 272 taukopäivän jälkeen taas kätköilyn pariin! Tervetuloa kevät ja kesä, eiköhän teistä oteta kaikki irti!
It was so nice to get back to geocaching after 272 days of break. Welcome spring and summer, we’ll make the most of you!

Pikkutemppujen opettelua Brin kanssa / Bri learns some little stunts

Brin äitikoiran mamma pyysi lisää videoita pennuista, joten kuvasin eilen muutaman videon meidän naksutinharjoittelusta. Bri on tosi nopea oppija, ja on ollut tosi hauskaa opettaa sille pieniä temppuja. Se tajuaa parhaimmillaan ihan parista toistosta mitä ihminen hakee, ja tekee valtaosan tempuista hauskan lennokkaasti. Kyljelleen meno tuntuu olevan Brin mielestä erityisen hauska, kun se alkoi muutaman toiston jälkeen oikein heittäytyä kyljelleen. Siitä ihan ensimmäisestä opettelusta en ottanut videota, mutta tässä videota seuraavasta harjoittelukerrasta.

I recored a couple of videos of me and Bri doing clicker training. Bri’s super fast learner and it’s fun to teach her little tricks. At best she figures out what human wants after just a couple of repeats and she seems to enjoy so much when asked to do stuff. Going on her side seems to be especially fun.

 

Ollaan opeteltu Brin kanssa myös kierimistä. Dharmahan ei oppinut kierimään, kun se ei tykkää ollenkaan kierähtää selän yli ympäri – jostain luinkin, että osalla koirista selkäranka tuntuu alustaa vasten voimakkaammin, eivätkä siksi tykkää kierähtää selän yli. Bri sen sijaan tuntuu rakastavan myös kierimistä, eikä selälleen pyllähtämisessä ole mitään ongelmaa – päin vastoin, se näyttää olevan hauskaa 🙂

Here’s also a video of Bri learning to roll. Dharma never learned it and trying to learn to roll was probably the least enjoyable trick she could imagine. Bri, on the other hand, seems to enjoy rolling so much that she started rolling on my foot 😀

 

 

Bri ensimmäistä kertaa hallitreeneissä / Bri at the training hall for the first time

Bri pääsi ensimmäisiin hallitreeneihinsä meidän Peko- ja PK-jaosten hallivuorolla vähän yli 8-viikkoisena. Hirmuisen tosissaan ei vielä treenattu, tietenkään, lähinnä tutustuttiin uuteen paikkaan ja ihmisiin. Ihmiset kyllä tulivatkin huolella hurmatuiksi:

Bri got to visit the training hall for the first time when she was a little over eight weeks. We weren’t training seriously, of course, just got to know a strange place and new people. Boy did she charm the humans:

Luova treenitauko pennun kanssa. / Creative break used cuddling puppy.

Testailtiin myös apuvoimien toimesta, miten Bri palauttaa lelun vetoleikistä – ei vielä silloin palauttanut suoraan, mutta nykyisellään jo kohtalaisesti.

We tested also how Bri gives the toy back after pulling game. She did not return it so good then, but she has gotten better already.

Bri tapasi myös uuden ystävän: työlinjainen bordercollie Jass oli seota onnesta päästessään moikkaamaan pentua.

Bri met a new friend: Bordercollie Jass was about to loose it, she was so excited to meet a puppy.

Brillä oli kova tohina päällä, ja on kyllä hurjan hienoa seurailla miten luottavaisena se tutustuu uusiin tilanteisiin, koiriin ja ihmisiin.

Bri was really enjoying the visit. It’s so nice to see how naturally and confidently she meets new people, dogs and situations.

Sosiaalistamista ja porrastreeniä Itiksessä / Making the dogs familiar with shopping malls

Kuluneet seitsemän viikkoa ovat olleet sen verran hektistä vauva-arkea, että emme ole ehtineet päivittämään blogia juurikaan, vaikka kuvamateriaalia onkin kertynyt. Koitan nyt saada urakoitua tänne postauksia, jotta tulisi ainakin vauva-ajan kuvia talteen ja teille nähtäväksi, jos tekstit jääväkin joskus vähän lyhyemmiksi.

Veimme taannoin koirat Itäkeskuksen Itis-kauppakeskukseen, jonne koirat ovat tervetulleita. Brin kannalta kyseessä oli sosiaalistamisharjoitus, ja se sujuikin tosi hyvin – Bri ei jännittänyt vierasta paikkaa, liukkaita pintoja tai ihmisvilinää ollenkaan. Dharma sai samalla vähän erilaisten pintojen ja korkean paikan treeniä.

The past  seven weeks since Bri moved in have been such busy puppy time that we haven’t managed to update the blog as often as we would like, even though I have a bunch of photos waiting already. I will try to make posts during these following weeks to update all kinds of things since Bri moved in.

Some time ago we took both dogs to shopping mall, Itis, that welcomes dogs inside. (Here in Finland all our malls are inside malls since nobody would visit outside malls winter time. 😀 ) For Bri it was sozializing (getting familiar with crowds, different surfaces, elevators, stairs etc etc), and it went super well. Bri was brave and enthusiasted and acted like a natural. 

Bri liukuovilla / Bri at the sliding doors

Rauhoittumisharjoitus kauppakeskuksen käytävällä / Settling down at the mall isle

Rauhallinen Bri makuulla / Already calmed down

Dharmallehan oli jossain vaiheessa tosi vaikeaa kulkea portaita: muuten niin miellyttämisenhaluinen ja tottelevainen koira, mutta avoportaikossa se pisti jarrut päälle ja välillä sitä saatiin lähestulkoon kantaa tai ainakin raahata esimerkiksi kerrostalossa asunnon ovelta hissille, kun portaikko ja siellä siintävä pudotus pelotti niin paljon. Olemme treenanneet kuluneen vuoden aikana tosi paljon erilaisia pintoja, portaikkoja ja rappukäytäviä sillä tuloksella, että portaat olivat lähteneet sujumaan paljon paremmin jo ennen Brin saapumista (joskin silloin Dharma vielä jännitti ihan silminnähden vieraita portaikkoja ja meni kaukaisimpaan seinään nojaten kumarassa porrastasanteilla).

Kuten kuvista näkyy, Dharma jännitti vielä kyllä kaiteita, joiden lasien läpi näkyi alakerros, mutta tuli jo aika nätisti itse melko lähelle kaidetta – ei tosin mielellään jäänyt siihen, eikä häntä siihen pakotettukaan. Ihmisen rauhallisella läsnäololla ja vaivihkaisella hivutuksella Dharma uskalsi sitten jo aika lähelle kaidetta. Sen jälkeen otimme pienen passitreenin pylvään ja kaiteen juuressa. Dharmaa selvästi jännitti, mutta kiltisti tuli kuitenkin ihmisen luokse, eikä mistään paniikinkaltaisesta ollut enää tietoakaan.

Dharma used to have really hard time going up and down the stairs: otherwise she’s so obedient and wants to please but when she gets scared of heights she just stops. During the last year we’ve trained a lot in different stairs, staircases, surfaces etc and she has actually started going up and down the stairs way better. A little before Bri moved in Dharma was still scared of stair landings (you know, the floor where you have the apartment door as well as the staircase) but I’m happy to say that she’s gotten better in those, too.

As you can see  Dharma was still a little bit scared of the glass wall and wasn’t too keen on going close to it (although she did go pretty close herself already). With human’s gentle help she managed to go near the glass wall and after that we stopped near the wall to train how to stay still in different places. She was tense but nowhere near the panic she used to get a year ago. 

Dharma uskaltautui itse jo suht lähelle kaidetta. / Dharma went herself pretty close to the handrail.

Dharmaa jännittää tulla lähemmäksi lasiseinää. / Dharma’s tense about going near the glass wall.

Dharmaa jännittää tässäkin kuvassa, mutta liikkui silti oma-aloitteisesti vähän lähemmäksi lasia. / Dharma’s still tense but went a little bit closer to the glass.

Jännitys vähän helpotti ja Dharma kääntyi hakemaan turvaa ihmisestä. / Dharma’s a little less tense and turned to human to get courage.

Passitreeniä kaiteen lähellä – jännää oli, kun Dharma alkoi ihan läähättämään / Training how to stay near the glass wall, she’s still a bit tense but calm.

Alakerran kanssa Dharmalla ei ollut mitään ongelmaa, käveli tosi nätisti ja rauhallisesti vierellä. Jäätiin sitten vähän vilkkaampaan paikkaan paikalleen totuttelemaan ihmisvilinään. Dharmaa ei sinänsä jännittänyt mutta oli selvästi vähän hämmentynyt siitä miksi siellä ollaan (ja vierestä mennyt lasten Itis Express -junakin vähän hämmensi), ja siksi pysytteli nätisti paikallaan kontaktissa odottaen ihmiseltä käskyä.

Downstairs was way easier to Dharma. She walked very slowly and nicely next to the human. We stayed to have another sit-and-stay-still training and Dharma was obviously more relaxed (a little bit confused though, especially when children’s Itis Express train passed us). She stayed still very nicely and waited for instructions.

 

Alakerran käytävällä ihmisvilinää seurailemassa. / Downstairs watching people come and go.

Sama homma kuin edellisessä kvuassa. 🙂 / Same thing than above. 🙂

Näiden treenien jälkeen ollaan Dharman kanssa treenattu yhä vaikeampia portaita (mm. metalliritiläportaita) ja hyödynnetty myös Brin hajua (Bri ensin portaat ylös ja asuntoon, Dharma sitten perässä) sekä myöhemmin myös Brin esimerkkiä, ja porraskammo alkaa olla jo niin hyvällä mallilla että Dharma menee vieraatkin portaat jo aika itsevarmasti ja ilman turhaa varomista!

After this Itis session we have trained Dharma with more and more challenging stairs (for example metal grid stairs) and used Bri’s smell to get Dharma up the stairs better (Bri goes first, goes inside the apartment and after that Dharma goes and supposedly follows the smell of Bri, since she’s super keen on lil sis) and later also Bri’s example (Dharma sees Bri go up the stairs and dared to go the stairs almost better than ever) and stair fobia is already doing so well that you barely can see she has had problems with them!

Brin ensimmäinen mökkireissu / Bri at the summer cottage for the first time

Mitä tekee kelpie kun se pääsee mökille? Juoksee.

What does an australian kelpie do when she gets to go to the summer cottage? It runs. A lot.

Ja juoksu jatkui kun pääsivät yhdessä Dharman kanssa pihalle – Dharma ja Bri eivät olleetkaan toviin päässeet yhdessä ihan kunnolla ulkona riekkumaan, niin tuli sellainen olo, että ainakin Dharma otti leikkihetkestä kaiken irti.

And she continued running when Bri and Dharma were released to the yard at the same time. They hadn’t played outside for a while so it looked like that at least Dharma made the most of the play time.