Geokätköily Archives • Bitches

9.5.2017 / Heini / 0 Comments

Geokätköilemässä pitkän tauon jälkeen / Geocaching after a long break

Vaikka nämä kuvat löytyvätkin jo Facebookista omasta profiilistani, ajattelin laittaa ne myös tänne blogiin. Käytiin nimittäin pitkästä aikaa kätköilemässä pääsiäisen tienoilla mökiltä käsin. Meillä on menossa kätköilyssä kuntien kerääminen (eli pyritään löytämään vähintään yksi kätkö jokaisesta Suomen kunnasta), joten maisemat vaihtui muutamaan kertaan kun keräsimme tällä erää kolme kuntaa repertuaariin (ja kirjainhaasteen Q-kirjain tuli siinä sivussa).

Tällä reissulla näimme Teletappimaan, lentokoneen rungon ja paljon ihanaa, heräilevää luontoa. Ensimmäiset leskenlehdetkin kukkivat! Säätkin suosivat, kun reissun ulkoiluosuuksien ajan oli kaunis ilma. Loppupäivän sitten satoikin lunta.

Although these photos were already published in my FB profile I decided to post them also here. So we went geocaching for the long time. We’re trying to collect all the counties of Finland (that means to check at least one cache in every county), and during this day we managed to collect three new counties.

We saw Teletubbies land (an art installation by Nancy Holt), an air plane fuselage and lots of nature waking up to spring. We had a lovely weather until we came back to the cottage and it started snowing again.

Pikkukoira poseeraa / Puppy posing.

Retki oli kyllä suhteellisen raskas, sillä ei olla vielä tehty juurikaan hihnalenkkejä yhdessä molempien koirien kanssa (eikä Dharman kanssa ole muutenkaan tullut käytyä yhteislenkeillä toisten koirien kanssa, mikä nyt vähän harmittaa). Dharma hätääntyy kun Bri menee kauemmaksi, tai ainakin jää tuijottamaan Brin perään kontaktin sijaan. Paluumatka metsäkätköiltä tultiinkin siis hitaasti ja rauhassa, kun eteenpäin pääsi vasta kontaktilla ja kulkemalla nätisti hihna löysällä. Siispä treeniä, treeniä, treeniä tässäkin asiassa.

It was somewhat exhausting trip since we haven’t really walked Dharma and Bri together and they’re not used to it. Dharma got anxious if Bri was further down and didn’t do anything else but stare at Bri or the direction where Bri was last time seen. So, me and Dharma came back from the woods slowly – Dharma got to go further only when she looked at me and managed to go forward without tightening the leash.

Palattiin Dharman kanssa aika paljon Brin perässä, kun opeteltiin kuulolla oloa. / I came back with Dharma later than the others since Dharma was too keen on running to puppy.

Ennen mökkireissua hankimme takakonttiin jo pitkään hankintalistalla olleen Variogate -koiraveräjän väliseinällä. Tähän asti Bri on kulkenut takapenkillä omassa häkissä ja Dharma takakontissa, mutta se on ollut pidempien reissujen kannalta aika vaikea ratkaisu – tavaroita kun ei saa mukaan sitten juuri ollenkaan. Nyt on koirille hyvät tilat takakontissa, ja mökkireissulle pääsee lähtemään kun lataa takapenkin täyteen tavaraa.

Before the summer cottage trip we bought a Variogate to the car trunk to get better facilities to dogs and to fit some luggage together with the dogs to the car. Now both dogs have nice private space at the trunk.

Variogate-autoveräjä luonnon keskellä. / Variogate in the middle of the nature.

Mökille päästyä molemmat koirat oli ihan auvoisen poikki. Mökissä olisi tilaa vaikka kuinka, mutta silti kaikki neljä ahtautuivat kahden neliömetrin alueelle. 😀 Dharmakin nukkui puoliksi mun sylissä pitkän tovin, vaikka asento näyttääkin ihan super-epämukavalta.

Both dogs were super tired when we got back to the summer cottage. There’s plenty of room but still they both wanted to come so close to us that the whole family could fit into two square meters (10 square foot).

Ai miten niin väsyneitä! <3 / Look how tired they are! <3

Oli kyllä tosi mukavaa palata 272 taukopäivän jälkeen taas kätköilyn pariin! Tervetuloa kevät ja kesä, eiköhän teistä oteta kaikki irti!

It was so nice to get back to geocaching after 272 days of break. Welcome spring and summer, we’ll make the most of you!

30.5.2016 / Jessi / 0 Comments

Geokätköilyhommeleita / Geocaching goings-on

Pääkuva: Helpot, maksimissaan 1.5/1.5 kätköt 30 kilometrin päässä postinumerostamme.
Main picture: Easy, max 1.5/1.5 caches within 30 kilometers from our zip code.

Geokätköily ilmiönä

Geokätköily ilmiönä täytti tässä kuussa 16 vuotta, joka on sinällään hyvin loogista, koska samaan aikaan (2. toukokuuta 2000) Yhdysvaltain hallinto vihdoin poisti jo vuonna 1996 tehdyllä päätöksellä GPS-järjestelmästä siviilikäyttöä haitanneen signaalin epätarkkuuden. Ennen muutosta GPS-laitteet pystyivät siviilikäytössä vain noin sadan metrin tarkkuuteen kun järjestelmän todellinen tarkkuus on parhaimmillaan vain muutamia metrejä (Yhdysvaltain armeijan käyttämien lisätaajuuksien avulla vieläkin vähemmän).

Ensimmäisen geokätkön koordinaatit siis julkaistiin usenet-uutisryhmässä seuraavana päivänä siitä, kun GPS-järjestelmä alkoi lähettää myös siviileille tarkempaa signaalia vastaanottimen sijainnin laskemista varten. 16 vuodessa kätköjen määrä on kasvanut lähes kolmeen miljoonaan kätköön maailmanlaajuisesti ja harrastuksen ympärille on syntynyt kokonainen ekosysteemi.

Aktiivisia kätköjä on tällä hetkellä jo pelkästään meidän lähialueellamme (30 kilometrin säteellä) useita tuhansia, koko Suomessa lähes 60 000 ja maailmassa jo yli 2 800 000. (Kahden miljoonan kätkön raja ylitettiin vasta kolmisen vuotta sitten, eli kasvu on todella hurjaa.)

Pelkästään Suomessa etsittävää riittäisi nykyisistäkin kätköistä (olettaen että niitä ylläpidetään) siis useiksi vuosikymmeniksi eteenpäin, mutta sen lisäksi näitä mokomia tulee harrastajien toimesta koko ajan lisää. Kuka tahansa voi siis perustaa uuden geokätkön kun noudattaa muutamia yksinkertaisia sääntöjä, kuten paikallisen lainsäädännön noudattamista, sekä esimerkiksi minimietäisyyttä jo olemassaolevaan kätköön, tai että kätkö ei vahingoita, turmele tai tuhoa julkista tai yksityistä omaisuutta.

Totuuden nimissä on myös todettava että kätköjä myös poistuu (eli niitä arkistoidaan) jatkuvasti eri syistä, mutta kokonaisuudessaan määrä on siis reilusti kasvava.

Itsellänikin on jo herännyt ajatus parista uudesta kätköstä joita valmistelen ja suunnittelen tässä samalla kun odottelen puuttuvia tarvikkeita saapuvaksi sekä kerrytän kokemusta muiden tekemistä kätköistä.

Geokätköily käytännössä

Periaatteessa kätköily on hyvin yksinkertaista; valitaan etsittävä kätkö viralliset kätköt listaavan verkkopalvelun avulla (onnistuu myös suoraan älypuhelimella ja tarkoitukseen tehdyllä ohjelmalla) ja suunnistetaan ilmoitettuihin (tai esimerkiksi mysteerikätköjen kohdalla itse ratkaistuihin) koordinaatteihin.

Kun koordinaattien perusteella löydetään suunnilleen oikeaan paikkaan, etsitään ns. nollapisteen lähialueelta mahdollisen vihjeen avulla itse kätköä, joka on usein jonkinlainen suljettava purkki/astia/tms (muunkinlaisia kätköjä on olemassa) ja useimmiten piilotettu näkyvistä jollain tavalla, esimerkiksi vaikka puun oksaan tai kallionkoloon. Kuten jo mainittua, sijainnin tarkkuus on yleensä korkeintaan metriluokkaa, erityisesti jos käytössä ei ole kunnollisella antennilla varustettua erillistä GPS-laitetta, vaan “pelkästään” älypuhelin tai tabletti jossa on GPS.

Kun kätkö löytyy ja se saadaan käsiin (erityisesti hankalissa paikoissa olevien kätköjen kuvauksissa muistutetaan usein siitä että pelkkä kätkön näkeminen ei riitä), merkitään sen sisällä olevaan lokikirjaan löydön päivämäärä/aika ja oma nimimerkki. Lopulta kätkö pakataan ennalleen ja palautetaan takaisin paikoilleen seuraavan kätköilijän löydettäväksi.

Toisaalta voi hyvin käydä niinkin että kätköä ei jostain syystä löydykään annetujen koordinaattien läheisyydestä, tällöin lokimerkintääkään ei luonnollisesti voi tehdä, mutta verkkopalveluun voi tehdä “Did not find” eli ns. DNF-merkinnän joka saattaa olla hyödyllinen tieto muille kätköilijöille tai kätkön omistajalle jos kätköpurkki onkin oikeasti kadonnut vaikkapa metsä- tai maansiirtotöiden seurauksena tai jopa viety tavallisten ihmisten eli ns. jästien toimesta.

Kätkössä asuvan lokikirjan lisäksi useimmat geokätköilijät merkitsevät löytönsä siis myös verkkopalvelun sähköiseen lokikirjaan (tämäkin onnistuu vaikka suoraan kätköpaikalla älypuhelimella), ja näistä tiedoista koostetaan sitten kaikenlaisia kaltaiselleni tilastofriikille erittäin kiinnostavia tilastoja ja graafeja, eikä esimerkiksi löydettyjen kätköjen listaa tai lukumäärää tarvitse ylläpitää itse.

Sähköiset tilastot ja listat tuovat myös kokonaan uusia ulottuvuuksia kätköilyyn: pelkän satunnaisten kätköjen etsimisen rinnalle on keksitty vuosien varrella erilaisia haasteita ja pelejä, kirjoittelen niistä mahdollisesti myöhemmin erikseen.

Kätköt luokitellaan sekä vaikeusasteen (difficulty, löydettävyys), että maaston (terrain, tavoitettavuus) osalta yhdeksänportaisella asteikolla yhdestä viiteen (1, 1.5, 2, 2.5, jne).

Vaikeusaste vaihtelee helpoimmalta 1-tasolta (helppo löytää tai ratkaista muutamassa minuutissa) vaikeimmalle 5-tasolle (äärimmäinen henkinen/älyllinen haaste, löytäminen tai avaaminen vaatii erityistä tietotaitoa tai ongelmanratkaisua) ja vastaavasti maasto helpoimmalta 1-tasolta (tasainen, useimmiten asvaltoitu maasto, kohtuullisen lyhyt matka (alle 800m), tavoitettavissa usein pyörätuolilla) vaikeimmalle 5-tasolle (vaatii erikoisvälineistöä kuten sukellus-, tai kiipeilyvarusteita, venettä, tms).

Asteikkojen ongelma on kuitenkin siinä, että ne ovat kaikesta huolimatta subjektiivisia ja kätkön asettajan määriteltävissä. Jos luokittelut ovat kuitenkin pahasti pielessä, yhteisö kyllä antaa asiasta herkästi palautetta ja ainakin jotkut kätkön omistajat muokkaavat kätkön tietoja palautteen perusteella.

Kätköjen tiedot (ei itse kätköjä paikanpäällä) myös tarkastetaan vapaaehtoisten kätkötarkastajien toimesta ennen kuin niitä julkaistaan, eli esimerkiksi selkeästi vailla tieyhteyttä olevassa saaressa oleva kätkö ei ainakaan teoriassa välttämättä pääse edes tarkastuksesta läpi jos maastoluokitus on jotain muuta kuin viisi.

Löytämäni kätköt vaikeustason ja maaston mukaan ryhmiteltynä / My finds categorized by difficulty and terrain.

Geokätköily meidän näkökulmastamme

Me kävimme siis ensimmäisenä löytönämme etsimässä Keravalta Suomen ensimmäisen geokätkön, Sun Gearin. Monet aloittavat kätköilyn lähellä kotia, työpaikkaa, tms paikkaa sijaitsevilta kätköiltä ja päätyvät erikoisemmille tai merkityksellisemmille kätköille vasta myöhemmin, päästyään kunnolla sisään harrastukseen. Kuitenkin kuultuamme tästä nimenomaisesta kätköstä päätimme itse aloittaa harrastuksen sillä.

Sun Gear käydään etsimässä usein siis ns. virstanpylvääksi, eli joksikin sopivaksi tasaluvuksi kuten sadannenneksi, tuhannenneksi, jne. Näitä virstanpylväitä pystyy sitten näkemään omaltaan ja muiden geokätköilijöiden julkiseksi asettamilta profiilisivuilta (tilastojen katsominen vaatii kuitenkin palveluun rekisteröitymistä, siksi tässä kirjoituksessa ei ole suoria linkkejä), esimerkiksi oma listani näyttää tätä kirjoitettaessa tältä:

Omat virstanpylvääni tätä kirjoitettaessa / My milestones at the time of writing

Olemme nyt tämän kolmen viikon aikana etsineet aloittelijatasollemme sopivia, eli helpohkoja kätköjä (kork. 2/2.5) suunnilleen noin yhden kätkön päivävauhtia – tämä ei kuitenkaan tarkoita että välttämättä kätköilisimme joka päivä, vaan kun kätköilemään on lähdetty, yhdellä reissulla on yleensä etsitty useampi purkki.

Kolmen kätkön päiviä on kertynyt jo useampia, ja viime tiistaina teimme tähänastisen päiväkohtaisen ennätyksen viidellä kätköllä: ensimmäinen kätkö oli Sipoonkorvessa samalla kun Dharma pääsi hieman purkamaan eläinlääkärikäynnin aiheuttamaa stressiä metsäpoluilla ja loput neljä kiersimme paluumatkalla kun kävimme etsimässä matkan varrelta valmiiksi valittuja, helposti autolla tavoitettavia kätköjä Dharman odottaessa autossa.

Löydettyjen kätköjen maantieteellinen jakauma / Geographical distribution of found caches

Tähän mennessä olemme siis pysyneet melkolailla lähialueella (yksi kätkö ehdittiin käydä löytämässä päiväreissulla Tallinnassa), mutta aikomuksenamme on jatkaa kätköilyä myös matkustellessa – joskaan emme nyt sentään varmaan ala suunnitella matkoja kätköilyn ympärille kuten jotkut tähän harrastukseen enemmän hurahtaneet. 😉

Itse haluan pitää tämänkin harrastuksen tavoitteellisena, joka tällä hetkellä tarkoittaa sitä että pyrin pitämään päivää kohti löydettyjen kätköjen määrän keskiarvon vähintään yhdessä (joka sekin on varsin verkkainen tahti) – juuri nyt luku on hieman alle, mutta palautuu taas hyväksyttävälle tasolle seuraavan kätköilyreissun myötä. 😉

English summary

(This summary only includes the last section of the post as most of the stuff above it is covered in great detail in the Wikipedia article about Geocaching.)

So, we started geocaching by finding the first cache in Finland, Sun Gear. Many people start geocaching close to their home, workplace or similar location and end up finding more unique or “meaningful” caches only later when they are truly immersed to the hobby. However after hearing about this specific cache, we decided that it’d be the place to start for us.

Sun Gear is often found and logged as a planned milestone, for example as the 100th or the 1000th find. Milestones are listed in user’s profile and if they choose to do so, the statistics can be shared with other users too (even public statistics require having an account and that’s why there are no links to my realtime stats), for example a screenshot of my list of milestones at the moment is shown above. (The first one was already explained, 5th one was in Tallinn and the 10th was an unplanned quickie in an ex-Soviet naval base area of Porkkala very close to Helsinki – just below of the lower left corner of the map at the beginning of this post.)

For these three weeks of geocaching we have been searching for relatively easy caches (max. D/T of 2/2.5) with the rate of approx one cache a day. However this does not mean that we’d have been geocaching every day, but instead we have often searched several caches on one trip. We’ve had several days with three finds and on last Tuesday we made our daily record with five caches.

So far we’ve only stayed relatively close to home (we had time for one cache during a day trip to Tallinn) but we are planning to keep on geocaching on our travels in the future – but I’m pretty sure that we won’t be planning our trips around geocaching like some people do. 😉

I’m looking to keep also this hobby goal-oriented, which at the moments means that I’m trying to keep the daily average at one or higher (and even that is pretty relaxed pace) – just now it’s a bit below but that’ll be fixed after the next trip. 😉

26.5.2016 / Jessi / 0 Comments

Elämä asettuu uomiinsa – tavallaan / Life is settling – kind of

Kuukausi on taas vierähtänyt ja ajattelin kirjoitella pienen päivityksen niin ei kokonaan unohdu mitä tässä välillä on tapahtunut. 🙂

Haun alkeiskurssi loppui juuri ja juuri huhtikuun puolella ja sen jälkeen oli reilun viikon tauko, mutta sitten onkin treenattu oikein urakalla – parhaimmillaan kaksissa metsätreeneissä ja yksissä tottistreeneissä viikon aikana. Dharma on erityisesti metsätreeneistä aivan onnessaan joka kerralla, tarkoittaahan se montaa pakastepurkillista herkullisia broilerin sydämiä metsästä löytyviltä ihmisiltä.

Tämä teini-ikä ei kuitenkaan ole ehkä ihan paras mahdollinen aika aloittaa piiloutuvien ihmisten etsimistä koska D näkee välillä mörköjä kaikkialla ja toisaalta nyt juoksujen jälkeen tulleen valeraskauden aikana neiti on muutenkin ollut muuta kuin oma itsensä – tästä lisää kun Heini kirjoittelee piakkoin erillisen postauksen valeraskaudesta ja muista viimeaikaisista terveyteen liittyvistä jutuista.

Joka tapauksessa seuraavan koiran kanssa (no, onhan se nyt selvää että toinenkin tulee kunhan tämä ensimmäinen on saatu edes jollain tasolla muistuttamaan jos ei nyt vielä ihan aikuista, niin ainakin nyt jotain muuta kuin kapinoivaa teiniä 😉 ) pitää tosiaan aloittaa harrastaminen reilusti aiemmin, kehittyminen Dharman kanssa on ollut huomattavan nopeaa vaikka saimmekin lopullisesti päätettyä harrastuksesta varsin myöhään Dharman sisaruksiin ja muihin tämän myötä tapaamiimme koiriin verrattuna.

Matkalla äitienpäivälounaalle Järvenpäähän aloitimme myös uutena harrastuksena Vapepa-toimintaa suunnistuksen osalta tukevana harrastuksena geokätköilyn ja pysähdyimme Keravalla etsimässä Suomen ensimmäisen ja vanhimman, jo yli 15 vuoden ajan ylläpidetyn geokätkön, nimeltään Sun Gear (kaikki kirjoituksen kuvat ovat siltä reissulta).

Pääsimme rämpimään metsäkoneen mylläämässä metsässä ja kiipeilemään kalliolle kätköä etsimässä, mutta kätkön löytämisen riemu oli (ja on ollut sen jälkeenkin) vertaansa vailla. Myös geokätköily ansaitsee erillisen postauksen, kirjoittelen sitä lähiaikoina.

Tällä erää näihin kuviin ja tunnelmiin!

It’s been a month (again) so I thought that I should write down some memories. 🙂

Our new hobby has started great, at best we have trained with other people three times a week and Dharma has been ecstatic in the forest – after all that means several containers of boiled chicken hearts from the people she finds there.

On the other hand I’ve had to admit that starting now, just after the heat hasn’t been the best option, she has been pretty moody and just now with especially difficult case of pseudopregnancy – more on that (and other health related things) later in a different post by Heini.

Anyway, with the next puppy (of course there’ll be one, just after we get this one to act like an adult – or at least not like a moody teenager 😉 ) we need to start training a lot sooner, the advancements with Dharma have been great even though we started proper training very late compared to Dharma’s siblings and many others we’ve met so far.

We also started geocaching as a new hobby as it helps with navigation skills that are needed when volunteering at the Voluntary Rescue Service. On our way to Mothers’s Day lunch we stopped to search the first and oldest geocache in Finland, Sun Gear, that has been maintained in a forest in Kerava over 15 years. (Photos in this post are from that trip.) Geocaching as a hobby deserves a dedicated post, so I’ll get back to that.

That’s about it for now!