Meillä on 180cm leveä sänky, mutta sekin jää pieneksi kun kaksi ihmistä ja kaksi uskomattoman paljon tilaa vievää koiraa nukkuu samoissa neliöissä. Me molemmat ihmiset ollaan tuskailtu asian kanssa jo tovin – itse nukun huonosti muutenkin, saati sitten silloin kun kylkeä pitää kääntää paikallaan ja koirat unijuostessaan potkivat hereille.

Reilu viikko sitten juttelin fysioterapeuttini kanssa niitä näitä, ja hän mainitsi, että joskus aiemmin opettivat koiransa pois sängystä. Kolme yötä meni opettaessa, ja sen jälkeen koira alkoi jo pysytellä pedillään. Tuo kolme päivää jäi resonoimaan päässä – itse kun olin ajatellut, että se veisi paljon kauemmin aikaa. Noh, saman päivän iltana Jessikin palasi sattumalta aiheeseen. Niinpä päätimme tuon fyssarin tarinan rohkaisemana, että seuraavana viikonloppuna aloitetaan sängystä pois opettaminen.

Makkarissa oli ennestään kaksi petiä, joista toinen on selvästi Dharman omistama – Bri saa lainata, mutta ei myllätä! Siksi laitoimme vielä toiselle puolelle sänkyä yhden ylimääräisen pedin jotta on vähän valinnanvaraa (erityisesti Bri kun tuppaa vaihtamaan nukkumapaikkaa useita kertoja yössä). Ihan hyvä että laitettiin – Bri on nyt tykästynyt tuohon kolmanteen petiin, ja viettää siellä suurimman osan yöstä.

Ensimmäinen yö oli ehkä haastavin. Dharma nukkui valtaosan yöstä ihan ilman ongelmia omalla pedillään, mutta Bri taas on nukkunut tähän asti aika tiiviisti sängyssä, eikä meinannut ymmärtää miksi nyt yhtäkkiä ei saakaan tulla sinne. Ennen nukahtamista ohjattiin Bri alas ainakin toistakymmentä kertaa, ja yön aikana suunnilleen saman verran. Toisena yönä Dharmakin yritti muutaman kerran sänkyyn, ja Bri oli saanut homman jujusta kiinni jo sen verran, että yritti sänkyyn lähinnä kun luuli ettei ihmiset huomaa. 😀 Ovela otus.

Nyt on kulunut 1,5 viikkoa uudella nukkumajärjestelyllä, ja nukutaan kyllä paremmin! Ihana fiilis kun saa vaihtaa kylkeä ilman että täytyy kammeta itsensä paikallaan ympäri 😀 Koiratkin vaikuttavat ihan tyytyväisiltä, joten rauha maassa ja kaikki hyvin. Kaikista yllättävintä on mun mielestäni se, että nuo tyypit kyllä tuntuvat ymmärtävän hyvin sen, että päivällä saa olla sängyssä mutta yöllä ei.

Nyt kun vielä keksittäisiin sopiva aamurutiini, jotta koirille olisi selkeää koska saa taas tulla sänkyyn. Me kun heräämme eri aikaan (minä myöhemmin), ja koirat kovin mielellään hyppäisivät moikkailemaan jo ensimmäisen herättyä.