Houdinin työstä ei ole kuvaa eikä videota, mutta tarina on.

Kolmisen viikkoa sitten lähdin Dharman kanssa ulos, ja Bri tuli perässä. Raavin päätäni ja mietin, että taisin unohdaa painaa ulko-oven kunnolla kiinni (paritalossa kun asumme, niin ulko-oven avaamalla pääsee suoraan kävelytielle). Muutamaa päivää myöhemmin jätimme koirat makuuhuoneeseen, ja teimme remonttia toisessa huoneessa. Bri ilmestyi yhtäkkiä paikalle, ja kiipesi Jessin selkään auttamaan. Kävin viemässä Brin takaisin makuuhuoneeseen. Hetken päästä pääsin todistamaan sitä kun kahva kääntyi ja Brin tassu tuli esiin. Bri veti itseensä päin avautuvan oven auki.

Silloin siitä tuli virallista: Bri oli oppinut avaamaan oven. Noh, makkarin oviaukkoon laitettiin sitten koiraportti, jotta Brin saa tarvittaessa pysymään siellä.

Eilen päivällä tuo portti oli auki ja seurasin vierestä kun Bri sulki sen – jättäen päänsä portin väliin. Hirveä ryminä, kelpiellä portti kaulassa ja seuraavaksi lensi niin portti kuin yöpöydän tavaratkin, kun Bri karisti portin päältään.

Mä ajattelin kahta asiaa:
1) Voi ei! Toivottavasti se ei ala pelkäämään mitään tämän johdosta, ja
2) no ainakin se varmaan nyt jättää portin rauhaan.

Luonnollisestikin unohdin että hän on kelpie, ja oikeasti tapahtui seuraavaa:

3) Vähän aikaa tapahtuneen jälkeen: Bri palaa rikospaikalle, sulkee jälleen itse portin varovasti ja nuuhkii läpi sen kohdan portista mihin pää jäi väliin – ihan kuin tutkiakseen mikä meni pieleen.

4) Ihmiset poistuivat kotoa, ja koira jäi yksin makuuhuoneeseen portti kiinni. Kun Jessi tuli kotiin, portti oli auki. Jessi luuli, että minä olin jättänyt portin tarkoituksella auki.

Kuten kuvasta näkyy, portti oli otettu hyvin taidokkaasti ja varovasti paikoiltaan, sillä kiinnikkeet olivat siirtyneet alle 10 cm ja portti oli näennäisesti paikallaan. Bri oli kuitenkin saanut liikutettua porttia sen verran että sen kiristimet löystyvät ja salpa aukeaa.