Dharman pentuaikana tehtiin joitain virheitä (sellaisia mitä ensimmäisen koiran kanssa tulee tehtyä) ja tällä kertaa haluttiin välttää sudenkuoppia menemällä heti pentukurssille, joten Bri oli ollut meillä vasta muutaman päivän kun aloitimme jo pentukurssin – Heiluvassa Hännässä alkoi nimittäin kurssi niin sopivalla aikataululla heti luovutusta seuraavalla viikolla.

Dharman kanssa pentukurssi jäi väliin, ja se on vähän jäänyt harmittamaan. Heiluvasta hännästä löytyi vielä kaiken lisäksi peko-puolta itsekin harrastava (ja ohjaajia kouluttava) kouluttaja, eli saadaan sitten suoraan vähän huomioitua niitäkin asioita mitä tulevalle pelastuskoiralle kannattaa opettaa jo ihan pienenä.

Bri had just moved in a few days earlier when we already took her to the local dog school and started this once-a-week puppy class. With Dharma we made some rookie mistakes that we wanted to avoid now with Bri, so we decided  to sign up for the class. Also, the teacher also teaches rescue dogs and rescue dog training for the handlers, so we will also learn a little about how and what kind of things to teach to this little rescue-dog-to-be puppy right from the beginning.

Bri odottaa nätisti sillä aikaa kun ihmiset kuuntelevat ohjaajan alustusta. / Bri’s waiting very calmly while humans listen to the teacher.

Bri käyttäytyi kurssilla tosi mallikelpoisesti, vaikka sitä saattoi kyllä odottaakin: neiti on tosi vieraskorea, ja meillä vierailleet ihmiset eivät meinaa uskoa että Bristä voisi lähteä ääntä. Ääniä yleensä lähtee vasta sitten kun Bri ei enää jännitä tilannetta ollenkaan. Ja Brihän on tosi kovaääninen silloin kun sille päälle sattuu – äänivalikoimaan kuuluu ainakin haukkumista, ulvontaa, käkätystä, naksutusta, vinkumista, kirkumista ja huutamista.

She behaved so nicely! I think she was a little bit nervous and thus focused super well. At home she is quite vocal: not only barking but mostly howling and other funny noises. 

Luopumisharjoituksia / Teaching how to leave the treats that are inside Jessi’s palm

Ensimmäisellä kerralla aloimme opetella katsekontaktia, lähellä pysymistä ja luopumista. Lähellä Bri pysyy ainakin nyt vielä ihan nätisti, ja seurailee kyllä meitä jos liikuskelemme vaikka pitkin pihaa. Sitä on kuitenkin hyvä vahvistaa vielä lisäksi. Katsekontakti ei ole tullut ihan luonnostaan, eli pentukurssin jälkeen ollaankin nyt ruoka-aikaan harjoiteltu erityisesti silmiin katsomista. Luopumisen Bri tuntui tajuavan suhteellisen nopeasti, vaikkakin yhdisti ensin päässään 1 + 1 = 2 ja totesi ettei kannata suotta temppuilla, kun voi tunkea pään suoraan sinne mistä namit tulee eli namipussiin.

In the first class we started to teach Bri how to look into the eyes (not so natural for dogs), how to stay close and how to leave something be. She does stay quite close already but it’s good to strengthen that as soon she will be way faster than humans. Looking into the eyes is not that easy for her so we’ve been training that every meal time many times. 

Katsekontaktia ja muita hommia … / Training how to look into the eyes…

… ja palkitsemista. / … and getting rewarded.

Pieneksi pennuksi Bri jaksaa kyllä keskittyä uskomattoman pitkään niin halutessaan. (Eli esim silloin jos saa keskittymisestä palkkioksi ruokaa.) Aika hyvin Bri malttoi jo keskittyä pelkkään Jessiin, mutta takaviistossa vilkkunut kamera oli silti välillä liian houkutteleva 🙂

Being such a small puppy Bri does concentrate surprisingly well when she just wants to – for example when she gets some food in reutrn of the concentrating. She did focus mostly to Jessi as intended, but the interesting camera thingie behind her was sometimes just too interesting 🙂 

Sellaista ensimmäisellä pentukurssikerralla. Tällä viikolla sitten taas lisää harjoitteita. / That’s what happened at the last week’s puppy training class.