Laumamme kasvoi tänään yhdellä kun haimme kotiin Brin (/briː/) (viralliselta nimeltään Maiskis Heraldia). Bri on Australiankelpie jonka emä on tanskantuonti Hilde (JK1 BH FI MVA Skovfarmen’s Black Lotus) ja isä meillekin hyvin paljon suositellun paimenkoirakasvattaja ja -kouluttaja Kaisa Hilskan kasvatti Huti (FI KVA FI TVA HK3 BH Kelmi Valtavalta).

Toisen koiran ottamista alettiin suunnitella jo hyvin pian Dharman tulon jälkeen ja ajatus olikin, että Dharman päästyä pahimmasta teini-iästä ohi (eli noin parin vuoden kohdalla) olisi hyvä aika ottaa uusi otus laumaamme – tosin alkuperäinen ajatus oli saada kevät- tai kesäpentu, eli optimaalisin aika meille olisi ollut loppukevät tai alkukesä.

Kesäkuun alkupuolella viime vuonna me ihmiset kävimme 10-vuotisen yhdessäolomme kunniaksi pitkän viikonlopun verran lomailemassa Prahassa ja tuon reissun aikana eräällä mukavan varjoisalla sisäpihalla sijaitsevalla terassilla käytiin jättikokoisten mojitojen voimalla läpi koko Palveluskoiraliiton PK-kilpailuoikeudet omaavien rotujen lista.

Tuosta aivoriihestä syntyi ns. shortlist jonka perusteella asian suunnittelua jatkettiin, listan kärkeen valikoituivat vaihtoehtoina toisen käyttölinjaisen labradorinnoutajan ottaminen sekä uutena haastajana Australiankelpie. Myös Dalmatiankoira oli yksi vaihtoehto lähipiirissä olleiden aikataulullisesti sopivien pentusuunnitelmien vuoksi, mutta mm. selkeästi suuremman kokonsa vuoksi se karsiutui aika pian pois.

Loppukesästä asiaa kypsyteltiin ja vaihtoehtoja tutkittiin lähemmin – löysimme muutaman meidän “hyväksymämme” kasvattajan, mutta vain yhdellä oli julkisia pentusuunnitelmia. Lopulta syyskuussa lähetimme sähköpostia vain tuolle yhdelle kasvattajalle ja ilmoitimme kiinnostuksemme suunniteltua pentuetta kohtaan.

Koska muita meitä kiinnostavia pentueita ei ollut näköpiirissä, asia jäi syksyn aikana muiden kiireiden vuoksi vähän sivuraiteelle ja tutkiskelin sivussa myös ulkomaisia kasvattajia melko matalalla prioriteetillä. Jälkeenpäin kävi toki ilmi että parilla muullakin listamme kasvattajalla olisi ollut meille sopivia pentusuunnitelmia, mutta niistä ei oltu kerrottu etukäteen julkisesti, eli emme tienneet niistä koska emme olleet näihin kasvattajiin yhteydessä.

Ollessamme itsenäisyyspäivän aattona kaveriporukan pikkujouluja viettämässä saimme sitten viestin kasvattajalta tiedustellen olemmeko vielä kiinnostuneita pennusta koska emä oli juuri ultrattu kantavaksi. Vaikka aikataulu olikin hieman nopeampi kuin olimme alunperin suunnitelleet, innoissamme ilmoitimme että pentue kiinnostaa meitä edelleen ja aloimme joulukiireiden ohessa suunnittelemaan vierailua emän luokse. Meidän harmiksemme Hilde asuu perheineen Joensuussa ja joulukuun viikonloput olivat muutenkin jo aika täynnä, eli vierailu näytti aluksi todella epätodennäköiseltä.

Järjestimme kuitenkin todenteolla visiittejä muiden kelpieiden luokse tutustumaan ja kyselemään meille varsin vieraasta rodusta ja mökillä vietetyn joulun jälkeen välipäivinä ennen kotiinpaluuta ajoimme Pirkanmaalta Joensuuhun yhdeksi yöksi tapaamaan Dharman sisarta Oikkua, sekä seuraavana aamuna ennen kotiinlähtöä Hildeä.

Vietimme Hilden ohjaajien (Hilden perheen äiti harrastaa Hilden kanssa PK-lajeja ja tytär agilityä) kanssa reilut pari tuntia jutellen kahvikupposten äärellä ja kotiinpalattuamme kuulimme kasvattajalta että saimme Joensuusta “ison kasan kehuja” ja että hän etsii juuri meidän kaltaisiamme koteja pennuille.

Pennut syntyivät Joensuussa juuri ennen loppiaista ja kävimme vielä loppiaisen jälkeen tapaamassa kasvattajaa ensimmäisen kerran heidän agilityharjoituksissaan, ja kasvattaja yön yli nukuttuaan antoi tuomion, eli että myy mielellään yhden pennuista meille. Pennut tulivat syntymäkodistaan kasvattajan luokse viime sunnuntaina ja kävimme tutustumassa niihin parina iltana tällä viikolla ja tänä aamuna sitten Bri lähti mukanamme kotiin. 🙂

Very shortly in English

Today our pack grew with one small creature, Bri (/briː/) (officially Maiskis Heraldia). Bri is an Australian Kelpie from award-winning (both for working and for shows) parents. We were quite picky about what kind of puppy we’d like to have and Bri’s breeder was the only one we contacted last autumn. Early December we were asked if we were still interested as the dam was carrying. After visiting the dam in Joensuu and meeting the breeder here in Southern Finland, we were accepted and finally today got to take home a very promising puppy. Yay! 🙂