Kuukausi on taas vierähtänyt ja ajattelin kirjoitella pienen päivityksen niin ei kokonaan unohdu mitä tässä välillä on tapahtunut. 🙂

Haun alkeiskurssi loppui juuri ja juuri huhtikuun puolella ja sen jälkeen oli reilun viikon tauko, mutta sitten onkin treenattu oikein urakalla – parhaimmillaan kaksissa metsätreeneissä ja yksissä tottistreeneissä viikon aikana. Dharma on erityisesti metsätreeneistä aivan onnessaan joka kerralla, tarkoittaahan se montaa pakastepurkillista herkullisia broilerin sydämiä metsästä löytyviltä ihmisiltä.

Tämä teini-ikä ei kuitenkaan ole ehkä ihan paras mahdollinen aika aloittaa piiloutuvien ihmisten etsimistä koska D näkee välillä mörköjä kaikkialla ja toisaalta nyt juoksujen jälkeen tulleen valeraskauden aikana neiti on muutenkin ollut muuta kuin oma itsensä – tästä lisää kun Heini kirjoittelee piakkoin erillisen postauksen valeraskaudesta ja muista viimeaikaisista terveyteen liittyvistä jutuista.

Joka tapauksessa seuraavan koiran kanssa (no, onhan se nyt selvää että toinenkin tulee kunhan tämä ensimmäinen on saatu edes jollain tasolla muistuttamaan jos ei nyt vielä ihan aikuista, niin ainakin nyt jotain muuta kuin kapinoivaa teiniä 😉 ) pitää tosiaan aloittaa harrastaminen reilusti aiemmin, kehittyminen Dharman kanssa on ollut huomattavan nopeaa vaikka saimmekin lopullisesti päätettyä harrastuksesta varsin myöhään Dharman sisaruksiin ja muihin tämän myötä tapaamiimme koiriin verrattuna.

Matkalla äitienpäivälounaalle Järvenpäähän aloitimme myös uutena harrastuksena Vapepa-toimintaa suunnistuksen osalta tukevana harrastuksena geokätköilyn ja pysähdyimme Keravalla etsimässä Suomen ensimmäisen ja vanhimman, jo yli 15 vuoden ajan ylläpidetyn geokätkön, nimeltään Sun Gear (kaikki kirjoituksen kuvat ovat siltä reissulta).

Pääsimme rämpimään metsäkoneen mylläämässä metsässä ja kiipeilemään kalliolle kätköä etsimässä, mutta kätkön löytämisen riemu oli (ja on ollut sen jälkeenkin) vertaansa vailla. Myös geokätköily ansaitsee erillisen postauksen, kirjoittelen sitä lähiaikoina.

Tällä erää näihin kuviin ja tunnelmiin!

It’s been a month (again) so I thought that I should write down some memories. 🙂

Our new hobby has started great, at best we have trained with other people three times a week and Dharma has been ecstatic in the forest – after all that means several containers of boiled chicken hearts from the people she finds there.

On the other hand I’ve had to admit that starting now, just after the heat hasn’t been the best option, she has been pretty moody and just now with especially difficult case of pseudopregnancy – more on that (and other health related things) later in a different post by Heini.

Anyway, with the next puppy (of course there’ll be one, just after we get this one to act like an adult – or at least not like a moody teenager 😉 ) we need to start training a lot sooner, the advancements with Dharma have been great even though we started proper training very late compared to Dharma’s siblings and many others we’ve met so far.

We also started geocaching as a new hobby as it helps with navigation skills that are needed when volunteering at the Voluntary Rescue Service. On our way to Mothers’s Day lunch we stopped to search the first and oldest geocache in Finland, Sun Gear, that has been maintained in a forest in Kerava over 15 years. (Photos in this post are from that trip.) Geocaching as a hobby deserves a dedicated post, so I’ll get back to that.

That’s about it for now!