Kulunut viikonloppu kului perheen ihmisiltä enemmän tai vähemmän koulunpenkillä. Heini osallistui Vapepan ensihuollon peruskurssille lauantaina ja itse olin molemmat päivät Vapepan yhdistetyllä etsinnän ja viestin peruskurssilla.

Aiemminkin (lupavapaita) radiopuhelimia ja paljon muuta nörtähtävää viestintään liittyvää harrastaneena tuo viestipuoli iski itselleni taas kuin tuhat volttia, ja pidänkin todennäköisenä että hakeudun etsinnöissä viestitehtäviin jos jossain vaiheessa Vapepa-hälytysryhmään hakeudun (siis ennen kuin on omaa hälytyskoiraa, siinä tapauksessa rooli olisi luonnollisesti aivan toisenlainen).

Viikonlopun kurssit olivat kokonaisuudessaan meidän molempien mielestä erittäin kiinnostavia (sekä innostavia) ja molemmilla kursseilla päästiin pulpetissa istumisen lisäksi harjoittelemaan ihan käytännössäkin.

Heinin ensihuoltokurssilaiset  kulkivat ympäri kurssipaikkana toiminutta peruskoulua suunnittelemassa mihin sijoittaisivat vanhainkodista hätätilanteessa evakuoitavat vanhukset ja mitä heidän sijoituksessaan tulisi huomioida.

Omalla yhdistelmäkurssillani kierrettiin lauantaina sisätiloissa muutamilla tehtävärasteilla ja sunnuntaina vietettiin puoli päivää ulkona vaihtelevassa auringonpaisteessa ja rae/räntäsateessa harjoittelemassa erilaisia etsintämuotoja läheisessä metsässä. Lisäksi teimme ulkona erilaisia viestiharjoituksia mm. pienryhmissä tarkastaen kaikki parkkipaikan autot ja ilmoittaen niiden tiedot radioiden välityksellä harjoituksen “johtokeskukseen”.

Minä keskellä kuvaa oranssissa liivissä. / Me in the middle of the picture in an orange vest.
Kuva/Photo: Vapepa Keski-Uusimaa

Mikä itseäni tavallaan samaan aikaan sekä yllätti että ei yllättänyt oli se, että oman ryhmäni paristakymmenestä kurssilaisesta ainakin puolet (eli huomattava osa) oli pelastuskoirapuolen ihmisiä eri yhdistyksistä (meidän yhdistys oli varmaan suurin kolmella osallistujalla) ja loput sekalainen kokoelma reserviläisiä, motoristeja, jo vuosikymmeniäkin SPR:n Vapepa-toiminnassa mukana olleita, ulkoiluihmisiä, jne.

Muutamille osallistujille toinen puoli yhdistelmäkurssista oli joko vapaaehtoista tai pakon sanelemaa kertausta jos halusi saada suoritusmerkinnän myös aiemmin suorittamattomasta viestikurssista – ymmärsin että viestikurssia ei yleensä välttämättä käydä hirveän innokkaasti (jos aihe ei siis erityisesti kiinnosta) joten sitä on alettu tarjoamaan ns. pakollisena tälläisen yhdistelmäkurssin osana.

Toisaalta, kuten nytkin oli, eri kurssit olisivat muuten helposti päällekkäin samana päivänä, joten kahden erillisen kurssin suorittaminen saattaisi vaatia “perinteisellä” tavalla usein kaksi eri kurssikertaa, pahimmillaan jopa useiden kuukausien välein koska kursseja ei järjestetä ihan jatkuvalla syötöllä (esimerkkinä koko Uudenmaan alueella peruskursseja järjestetään eri paikallisosastojen toimesta yhteensä vain 1-2 kuukauden välein, välillä hankalankin matkan päässä).

Kuten jo mainittu, kursseista jäi meille molemmille todella hyvä maku ja uskallan sanoa aika varmasti että nyt alkanut Vapepa-harrastus ei jää tähän.

Yksityiskohta koulutusmateriaalista (aaltoilu johtuu luokkahuoneen valkokankaasta) / A detail from the training material, roughly “Vapepa helps when the police is powerless, even though the police is always in charge” (the waviness is caused by the projector screen)

We humans spent the last weekend on courses. Heini had one-day course on emergency support services, ie. helping people with their everyday needs (emotional support, food, clothing, roof over their head, etc) in case of emergency, and I had a two-day combined course on SAR and communications.

Having been interested in (license free) radios and other communications/IT related nerdy things already for years, especially that part hit the mark for me and I probably will volunteer to help with those tasks during missions if I’ll join the emergency response team of our (dog) association. (That is of course before I’ll have a SAR dog of my own to manage, after that the role will be completely different.)

During the weekend Heini’s group planned how they would place evacuated senior citizens from a nursing home to an elementary school and my group had some action stations inside on Saturday and on Sunday we spent half the day outside (it was partly sunny, partly pouring down slush and hail), either in the woods practicing different search methods or on the parking lot practicing communications protocols in action.

All and all the weekend was great and I feel pretty confident saying that our newly started Voluntary Rescue Service hobby isn’t ending soon.