Tänään katsoin telkkaria alakerrassa, ja ohjelmassa oli pieni vauva, joka itki aika pitkän aikaa. Telkkarin edessä nukkunut Dharma heräsi ja alkoi ihmetellä, mistä tuo outo ääni tulee – haisteli telkkarinkin löytämättä vastausta. Hetkessä Dharma oli suunnattomilla kierroksilla ja näytti selvästi pelkäävän outoa itkuääntä ihan suunnattomasti (ensimmäinen kerta kun reagoi mihinkään ärsykkeeseen noin voimakkaasti). Se yritti hyppiä syliin sohvalle (jonne sillä ei ole pääsyä) ja käyttäytyi suunnattoman hermostuneesti.

Ohjelma meni ensin hiljaisemmalle ja sitten pauselle, ja pikkuhiljaa neito rauhoittui ensin edes makaamaan ja sitten myös pää tyynyyn. Taitaa olla edessä vauvan itkuun totuttaminen pitkän kaavan mukaan.

Puuhailin tovin omiani, ja sitten jatkoin ohjelmaa, volyymi ihan pienellä. Dharma meinasi taas hermostua, ja ratkaisi asian kiipeämällä yläkertaan. Hetken päästä sain kuvaviestinä tuon saman kuvan, jonka laitoin tähän blogaukseen. Huomionarvoista tässä on se, että etenkin Jessi on ollut kovasti sitä mieltä, että sänkyyn koiralla ei sitten ole mitään asiaa…

Today I was watching a TV show where a small baby cried for a good while. Dharma, who slept in front of TV, woke up and started panicking obviously scared of the noise (first time ever that she reacts to something so strongly). It took a while before she calmed down, and later I continued watching the show, volume down though. Dharma wasn’t still a fan of the program, so she decided to go upstairs.

A moment later I got a photo message from upstairs, the same photo you can see here in this post. And it was Jessi who had stronger opinion about pets not coming to the bed ever… 😉