Yritämme keksiä Dharmalle aktiivista ja aivojakin kuormittavaa tekemistä ainaisen puremisen korvikkeeksi (tästä lisää erikseen). Aloitimme siis toissapäivänä jäljestysharjoitukset tarjoamalla Dharmalle noin puolet päiväruoasta ns. makkararuudusta.

Makkararuutu on yksinkertaisin jäljestysharjoitus jota on useiden lähteiden mukaan lähes mahdotonta mokata kouluttajana, ja jonka tarkoituksena on tutustuttaa koira maanpinnan erilaisiin hajuihin (vastikään tallattu/kaivettu/rikottu/tms maanpinta/kasvillisuus haisee erilaiselta kuin koskematon – vaikka siinä ei olisikaan esimerkiksi sekoittuneena ihmisenkin hajua kengistä tms).

Ruuduksi varten valitaan esimerkiksi pihanurmikolta pienelle koiralle noin neliömetrin kokoinen alue paikasta jossa ei ole kävelty kovin paljoa vastikään. Ruudun kulmat merkataan esim. kivillä (jotta itse nähdään missä ruudun rajat ovat), tampataan jaloilla maata koko ruudun alalta siten että pintamaa ja -kasvillisuus menee rikki ja siihen sekoittuu samalla ihmisen hajua.

Lopuksi ruutuun levitetään palkintona toimiva herkku (tässä tapauksessa turvotetut ruokanappulat) sikinsokin, ehkä hieman reunoja painottaen jotta kontrasti oikean jäljen (herkkuja) ja koskemattoman alueen (ei herkkuja) välillä korostuu.

Hajujen annetaan vanhentua hetki ja sen jälkeen koira tuodaan taluttimessa/liinassa tms kiinnitettynä haistelemaan aluetta. Koiran pitäisi oppia erottamaan tampatun ja ehjän maan hajuero, eli pysyä koko ajan ruudun sisällä ja haistelemalla tampattua aluetta löytää samalla herkkuja siten että tallatun maan erilainen haju assosioituu herkkuihin.

Makkararuudusta löytyy paljon lisätietoa, videoita jne ympäri nettiä, luin aiheesta useammasta eri blogista, meille ehkä eniten apua koko konseptin ymmärtämisessä oli Leevi and the Lillangs -blogin kirjoituksesta.

Ensimmäinen harjoitus meni tosi hyvin – Dharma ei tarvinnut alkuunpääsyyn juuri yhtään opastusta ja pysytteli koko ajan ruudussa paria pientä, hyväksyttävää harhautumista lukuunottamatta ja koko harjoitus saatiin siis onnistuneesti läpi keskeyttämättä.

Eilinen iltaruoka syötettiinkin sitten kokonaan jonkinverran isommasta ruudusta ja sekin onnistui aivan yhtä mallikkaasti (video alla). Dharma oli hirvittävän innoissaan haistelemaan pääsemisestä ja haistelu nimenomaan kohdistui jälkiin eikä niinkään ruutuun ripoteltuun ruokaan jonka yli mentiin monin paikoin (kaikki tuli kyllä lopulta syötyä eli ruutua haisteltiin hieman vauhdilla, mutta intensiivisesti).

Monta kertaa nenä harhautui rajan yli, mutta palasi välittömästi takaisin – aivan kuten kuuluukin. Yhden kerran loppupuolella Dharma eksyi reilun metrin ruudun ulkopuolelle, mutta palasi aivan oma-aloitteisesti takaisin ruutuun ilman minkäänlaista ohjausta.

English summary

To avoid the continuous biting (more on that later), we have searched for activities that would also activate Dharma’s brain and started very basic tracking training in a small square.

The idea is to trample a marked (for handler’s convenience) square completely so that the ground and vegetation breaks a bit and the scent is different from untrampled neighbouring areas. The goodies (in our case swelled food pellets) are then spread on the trampled area and the dog should be able to associate the smell of the trampled ground to the goodies that are on the ground (goodies should have very mild scent so that the ground is the one the dog is sniffing).

When tracking, the dog should take the initiative, handler only intervenes if the dog gets too lost (in this case if the dog gets lost outside the square too many times, the exercise is stopped by taking the dog away and continuing with normal everyday things).

We have now done the square two times (video is from yesterday evening when her whole evening meal was spread in the square) and Dharma has succeeded exceptionally. She often did smell outside the square but turned back immediately, once closer to the end of the video she went about a meter or so away from the square but returned quickly without any handler intervention.