Nyt kun lauantainen dinner on onnistuneesti ohi, voidaan pian nostaa verho yhden salaisuuden yltä – salaisuuden jonka vuoksi en voinut kirjoittaa blogiin aiemmin lauantain valmisteluista, jotta ne pysyvät vieraille yllätyksenä.

Tässä dinner-kirjoitusten ensimmäisessä osassa valaistaan kuitenkin ensin vasta hieman taustaa. (Tosiaan, näissä ruokaan liittyvissä jutuissa ei ole erityisemmin koira-asiaa.)

DINNERIT

Meidän “dinnerit” ovat siis pienen, tällä hetkellä kuuden hengen (kaksi sinkkua ja kaksi pariskuntaa), ystäväporukan kiertävällä vuorolla jo parin vuoden ajan järjestetyt syömingit/illanistujaiset, jotka alkoivat aivan vahingossa meidän järjestettyä vapaamuotoisen avoimien ovien “meille voi tulla grillailemaan”-ajanvieton ollessamme kotona viettämässä kaupunkijuhannusta pari vuotta sitten.

Tästä kaikki alkoi 22.6.2013 / It all started with this on Jun 22, 2013

Emme kutsuneet ketään erityisesti, vaan kerroimme suunnitelmistamme sekalaiselle otokselle kavereita, joiden tiesimme varmasti olevan kaupungissa – mahdollisesti ilman sen kummempaa ohjelmaa. Paikalle saapui iltapäivän kuluessa kuusi vierasta joista kaksi piipahti paikalla lyhyemmin, mutta neljä muuta viihtyi varhaiseen aamuun saakka ja näiden neljän kanssa päätettiin myöhemmin samana kesänä ottaa sama uusiksi toisaalla.

Toisen illanvieton jälkeen tapasimme vielä kolmannenkin kerran – taas uudessa paikassa – ja näin dinnereistä kehkeytyi vastavuoroisuuden varjolla tämä isännöintivuoroltaan kiertävä traditio joka on nyt kestänyt jo reilut pari vuotta.

Dinnereillä on yleensä ollut jonkinlainen teema jonka ympärille ilta on rakentunut; ensimmäisten parin perinteisen grillailukerran jälkeen olemme syöneet mm. suomalaisia, venäläisiä, italialaisia, amerikkalaisia sekä erilaisia keski-eurooppalaisia fuusioherkkuja. Monesti ruokalistaa on suunniteltu huolella ja usein onkin lähdetty kokeilemaan uusia asioita, välillä etukäteen harjoitellen ja joskus kylmiltään riskeeraten.

Yhden ryhmäläisen vakava allergia mereneläviä kohtaan rajoittaa hieman raaka-aineita, mutta silti vaihtoehtoja on riittänyt ja vain harvoin syöpöttelyssä on pysytty kohtuuden rajoissa. Useimmiten lopputuloksena onkin ähkyään kylläisenä voivottelevien ihmisten epämääräinen meri järjestävän talouden olohuoneessa – usein vielä voivottelun lomassa lisää makeita herkkuja ja/tai juustoja syöden. 😉

(Kilpa)varustelultakaan ei ole vältytty – on uusittu/laajennettu astiastoja ja hankittu erinäisiä enemmän tai vähemmän parempia keittiövälineitä kuten veitsiä, paistinpannuja, sitruspusertimia jne – tai kuten meillä, ostettu teknisiä härpäkkeitä. (Kirjoitamme omista dinnereistämme ja niitä varten tehdyistä hankinnoista lisää myöhemmissä blogauksissa.)

Viimeinen mainitsemisen arvoinen dinner-perinne – vaikkakin sen suosio onkin ollut laskusuuntainen – on ollut yllätyspullo.

Tämä (kuten ympäröivä traditiokin) alkoi vahingossa yhden ryhmäläisen tuotua eräälle dinnerille joskus laivalta ostetun mutta sitten juomatta jääneen Sourz Apple -pullon, jonka tuhoamiseen meillä meni muistaakseni kaksi tai kolme dinneriä kun edellisen järjestäjä laittoi vahingon aina kiertämään tuomalla pullon mukanaan seuraavalle kunnes pullo oli tyhjä.

Tuon jälkeen on saatu uskomattomat naurut siitä kuinka Pople Strawberry käyttäytyi jäätyessään (osa siitä hyytelöityi) ja ihmetelty ällöttävän sinistä Discoa. Valitettavasti tuo Disco ei ole oikein uponnut ihmisiin ja sen vuoksi koko yllätyspullo ideana on jäänyt hieman unholaan parilla viimeisellä kerralla.

Seuraavassa osassa tutustutaan lähemmin omiin aikaansaannoksiimme ja päästään lähemmäksi salaisuuksien verhon nostamista.

English summary

This is the first post in a series of food related posts (so not much puppy stories in these), this first one sheds some light on how our dinner tradition started – we’re lifting the curtain of secrecy only in later posts in the series (we had to keep things quiet before our dinner last Saturday so that we would keep element of surprise for when our guests arrived – and it worked perfectly).

Most of our English speaking readers have already heard about our “dinner group” in face-to-face discussions on our last few cruises, so I won’t provide a better English summary at this time – sorry. 🙂