Arki on alkanut asettua ja jonkinlaiset rutiinit muodostua. Alamme pikkuhiljaa tuntemaan pentua paremmin ja ymmärtämään sen aivoituksia ainakin jossain määrin.

Päivät alkaa (ellei aamukolmen pissatusta lasketa) kuuden seiskan välissä vinkunalla – olen hereillä, mulla on tylsää. Sitten lennään pihalle päästämään tarpeille ja leikitään (lue: Dharma leikkii ja aamuvuorossa oleva ihminen koomaa). Sitten aamupala ja taas tarpeille. Siitä alkaa päiväohjelma, joka koostuu satunnaisista pentuhepuleista, päikkäreistä, leikkimisestä, sylittelyistä ja tietenkin jatkuvasta pihalla ramppaamisesta – ihana Dharma kun osaa valtaosan ajasta pyytää itse ulos, ja loppuajan me koitamme arvata oikein.

Illalla syödään iltapala, mennään tarpeille ja sitten päivitellään että miten piha voi taas olla näin täynnä kakkaa vaikka justhan ne kerättiin. Sitten nukkumaan ja sama alusta.

Nukkumaanmeno alkaa onneksi sujua jo aika hyvin, ja Dharma alkaa hahmottaa konseptin nimeltä yöunet. Eilen illalla oli ensimmäinen kerta kun Dharma juoksi itse portaat ylös yläkerran pentuportille ja vinkui siellä että joko pääsee nukkumaan. Hetken päästä se jo kuorsasi omassa häkissään, ilman mitään nukkumaanmenohulabaloota. <3

The life is starting to calm down and we’ve achieved some kind of routines. We also start to understand Dharma bit better.

Mornings start with whining – she’s bored, and wants to start the new day. We wake up and go to our garden, eat breakfast, go to garden, play, go to garden, sleep, go to garden etc. That continues until the evening, when Dharma eats the last meal of the day and we go, again, to the garden. At that point we usually wonder how the yard is again full of poop, even though we just picked a whole lot of it.

Nights go better and better. Dharma starts to realize what does it mean to sleep through the night. Last night was the first time when she ran the stairs up and stood behind the puppy gate whining, asking to get to bed. In a few minutes she was sound asleep and slept through the night, without whining at all. <3