Perjantai-iltana haaveilin aikaisesta nukkumaanmenosta ja hyvistä yöunista, kun kohtalo (lue: Dharma) puuttui peliin. Illansuussa Dharma alkoi tyhjentää koko ruoansulatustaan sekä ylä- että alakautta, ja tyhjensi sen tunnissa käytännössä kokonaan. Huolestuneina ihmettelimme tilannetta ja tarkkailimme Dharman vointia. Soittelimme kasvattajalle, jonka neuvojen mukaan toimimme ja tarkkailimme pentua.

Siinä vaiheessa kun tytöltä loppui kokonaan puhti, aloimme olla ihan tosissaan huolissamme. Dharma vain makasi nurkissa silminnähden tuskaisena täristen ja ajoittain kouristellen, ja kuolaa valui suupielistä lähes noroina. Kasvattajan kanssa päädyimme siihen että on parasta soittaa Viikin pieneläinsairaalan päivystykseen (muiden eläinlääkäriasemien sulkeuduttua viimeistään klo 20), ja päädyimme puhelun jälkeen viemään Dharman paikan päälle, kun kyse kuitenkin on 8-viikkoisesta pikkuruisesta otuksesta.

Last Friday I was hoping to get a good night’s sleep when Dharma started acting sick. She emptied her whole digestion system both ways in just an hour, and after that went to a corner trembling and also drooling recklessly, clearly suffering. After talking with the breeder we called the local university’s small animal hospital and decided to take her there – being such a small, 8-week creature she’s sensitive to dehydration.

Normaalisti villi ja utelias Dharma ei kiinnittänyt automatkaankaan juurikaan huomiota, päivystyksessä nosti vähän päätä ihmetelläkseen päivystyksen luukkua. Päivystyksessä vierähtikin sitten tovi. Pääsimme noin puolessa tunnissa yhteen tutkimushuoneista kandin tutkittavaksi, ja saimme jäädä sinne odottelemaan jatkotoimenpiteitä (mikä oli tosi kiva, sillä Dharmaahan ei ole vielä rokotettu). Koko monituntisen rumban ajan Dharma vain makasi reppanana mukaan otetussa pedissä, vaihtaen välillä vähän pään asentoa.

Dharma-paran ensimmäinen ei-suunniteltu eläinlääkärin kohtaaminen koostui kolmesta pistoksesta ja useammasta pepun penetraatiosta – Parvo-testiin olisi tarvittu ulostenäyte, mutta yritäpä ottaa sellainen 8-viikkoiselta pikkuiselta, jonka sisälmykset on täysin tyhjät. Yrittivät – ensin hoitaja kahdesti puuvillatikulla, ja sitten lääkäri puuvillatikulla ja sen jälkeen pikkusormella. Ei onnistunut, mutta vinkunaa se kyllä sai aikaiseksi. Onneksi tuo makasi niin reporankana, että muistikuvat koko illasta jäänee hatariksi.

Dharma, who’s normally really curious, hardly reacted to the car journey. She was super tired and slept almost the whole time of the nearly five hours we were at the hospital.

She didn’t get the best first impression on the diagnostic process, as she was poked with a needle three times (first a blood test, then about 100 cc of saline under the skin in the neck and finally antibiotics injected into the saline) and her poor butt was violated several times when both the nurse and the vet tried to take poop test unsuccessfully. Luckily she was so tired that I don’t think she’s gonna remember a lot about the night.

Hoitaja otti myös verikokeen, josta palkkioksi Dharma sai ihanan vaaleanpunaisen sydänkuvioidun tarrasiteen, joka puristi pistokohtaa jotta se sulkeutuu. Veriarvot olivat muuten hyvät, mutta tulehdusarvot olivat koholla. Seuraavaksi Dharmalle laitettiin niskaan nahan alle suolaliuosta ja perään nesteen sekaan antibioottiruiske. Meidän siro käyttölinjainen näytti hetken aikaa kamelilta, kunnes neste levisi ja Dharma näytti enää näyttelylinjaiselta mörssäriltä.

After Dharma was injected with saline she resembled a camel for a moment. Even after the liquid spread a little bit more evenly, she had this really heavy neck, our poor petite dog. 

Meidän pieni kameli. / Our small camel.

Pääsimme lopulta lähtemään kotiin hieman ennen aamukahta. Epäselväksi jäi, onko Dharma syönyt pihalta jotain myrkyllistä tai sopimatonta, vai oliko se saanut jostain ihan oikean pöpön. Papereihin episodi summattiin tekstillä “todennäköinen syy: tarttuva suolistotulehdus”.

Kotona alkoi jännitys siitä, lähteekö Dharma palautumaan omaksi pirteäksi itsekseen. Aika pian nesteytyksen piristämänä se jo hapuilikin jaloilleen vastasyntyneen varsan tavoin ja alkoi pikkuhiljaa olla kiinnostunut ympäristöstä. Aamuun mennessä Dharma olikin jo niin hyvässä kunnossa, että ryntäsi keittiöön odottamaan ruokaa, eli ns. tilanne oli ohi eikä lääkärin luokse palaamiselle ollut enää tarvetta.

Aloitimme varovasti ruokkimisen sekä lääkärin määräämän viikon antibioottikuurin, ja sen jälkeen on kaikki mennyt ihan niin kuin pitäisikin mennä. Apaattisesta lössykästä kuoriutui taas ihana riiviö, joka viihdyttää meitä päivin ja öin. Melko mieleenpainuva vuorokausi, mutta taidettiin selvitä säikähdyksellä. 🙂

We never found out whether it was Dharma eating something unsuitable or even slightly toxic, or was it just a bug. Papers read that “probable cause: an infectious intestinal disease”. Luckily she got on her feet when we got back home, and started eating normally (read: as much as we gave her as she’s on a diet now for a couple of days), and also acting normally.

Quite a shock in the first week as dog owners!

Painopiste vaihtui: kaulasta paksu ja kropasta laiha / Look at the thick neck and skinny body 🙁