Month: June 2015 (page 1 of 1)

Perjantai-iltana haaveilin aikaisesta nukkumaanmenosta ja hyvistä yöunista, kun kohtalo (lue: Dharma) puuttui peliin. Illansuussa Dharma alkoi tyhjentää koko ruoansulatustaan sekä ylä- että alakautta, ja tyhjensi sen tunnissa käytännössä kokonaan. Huolestuneina ihmettelimme tilannetta ja tarkkailimme Dharman vointia. Soittelimme kasvattajalle, jonka neuvojen mukaan toimimme ja tarkkailimme pentua.

Siinä vaiheessa kun tytöltä loppui kokonaan puhti, aloimme olla ihan tosissaan huolissamme. Dharma vain makasi nurkissa silminnähden tuskaisena täristen ja ajoittain kouristellen, ja kuolaa valui suupielistä lähes noroina. Kasvattajan kanssa päädyimme siihen että on parasta soittaa Viikin pieneläinsairaalan päivystykseen (muiden eläinlääkäriasemien sulkeuduttua viimeistään klo 20), ja päädyimme puhelun jälkeen viemään Dharman paikan päälle, kun kyse kuitenkin on 8-viikkoisesta pikkuruisesta otuksesta.

Last Friday I was hoping to get a good night’s sleep when Dharma started acting sick. She emptied her whole digestion system both ways in just an hour, and after that went to a corner trembling and also drooling recklessly, clearly suffering. After talking with the breeder we called the local university’s small animal hospital and decided to take her there – being such a small, 8-week creature she’s sensitive to dehydration.

Normaalisti villi ja utelias Dharma ei kiinnittänyt automatkaankaan juurikaan huomiota, päivystyksessä nosti vähän päätä ihmetelläkseen päivystyksen luukkua. Päivystyksessä vierähtikin sitten tovi. Pääsimme noin puolessa tunnissa yhteen tutkimushuoneista kandin tutkittavaksi, ja saimme jäädä sinne odottelemaan jatkotoimenpiteitä (mikä oli tosi kiva, sillä Dharmaahan ei ole vielä rokotettu). Koko monituntisen rumban ajan Dharma vain makasi reppanana mukaan otetussa pedissä, vaihtaen välillä vähän pään asentoa.

Dharma-paran ensimmäinen ei-suunniteltu eläinlääkärin kohtaaminen koostui kolmesta pistoksesta ja useammasta pepun penetraatiosta – Parvo-testiin olisi tarvittu ulostenäyte, mutta yritäpä ottaa sellainen 8-viikkoiselta pikkuiselta, jonka sisälmykset on täysin tyhjät. Yrittivät – ensin hoitaja kahdesti puuvillatikulla, ja sitten lääkäri puuvillatikulla ja sen jälkeen pikkusormella. Ei onnistunut, mutta vinkunaa se kyllä sai aikaiseksi. Onneksi tuo makasi niin reporankana, että muistikuvat koko illasta jäänee hatariksi.

Dharma, who’s normally really curious, hardly reacted to the car journey. She was super tired and slept almost the whole time of the nearly five hours we were at the hospital.

She didn’t get the best first impression on the diagnostic process, as she was poked with a needle three times (first a blood test, then about 100 cc of saline under the skin in the neck and finally antibiotics injected into the saline) and her poor butt was violated several times when both the nurse and the vet tried to take poop test unsuccessfully. Luckily she was so tired that I don’t think she’s gonna remember a lot about the night.

Hoitaja otti myös verikokeen, josta palkkioksi Dharma sai ihanan vaaleanpunaisen sydänkuvioidun tarrasiteen, joka puristi pistokohtaa jotta se sulkeutuu. Veriarvot olivat muuten hyvät, mutta tulehdusarvot olivat koholla. Seuraavaksi Dharmalle laitettiin niskaan nahan alle suolaliuosta ja perään nesteen sekaan antibioottiruiske. Meidän siro käyttölinjainen näytti hetken aikaa kamelilta, kunnes neste levisi ja Dharma näytti enää näyttelylinjaiselta mörssäriltä.

After Dharma was injected with saline she resembled a camel for a moment. Even after the liquid spread a little bit more evenly, she had this really heavy neck, our poor petite dog. 

Meidän pieni kameli. / Our small camel.

Pääsimme lopulta lähtemään kotiin hieman ennen aamukahta. Epäselväksi jäi, onko Dharma syönyt pihalta jotain myrkyllistä tai sopimatonta, vai oliko se saanut jostain ihan oikean pöpön. Papereihin episodi summattiin tekstillä “todennäköinen syy: tarttuva suolistotulehdus”.

Kotona alkoi jännitys siitä, lähteekö Dharma palautumaan omaksi pirteäksi itsekseen. Aika pian nesteytyksen piristämänä se jo hapuilikin jaloilleen vastasyntyneen varsan tavoin ja alkoi pikkuhiljaa olla kiinnostunut ympäristöstä. Aamuun mennessä Dharma olikin jo niin hyvässä kunnossa, että ryntäsi keittiöön odottamaan ruokaa, eli ns. tilanne oli ohi eikä lääkärin luokse palaamiselle ollut enää tarvetta.

Aloitimme varovasti ruokkimisen sekä lääkärin määräämän viikon antibioottikuurin, ja sen jälkeen on kaikki mennyt ihan niin kuin pitäisikin mennä. Apaattisesta lössykästä kuoriutui taas ihana riiviö, joka viihdyttää meitä päivin ja öin. Melko mieleenpainuva vuorokausi, mutta taidettiin selvitä säikähdyksellä. 🙂

We never found out whether it was Dharma eating something unsuitable or even slightly toxic, or was it just a bug. Papers read that “probable cause: an infectious intestinal disease”. Luckily she got on her feet when we got back home, and started eating normally (read: as much as we gave her as she’s on a diet now for a couple of days), and also acting normally.

Quite a shock in the first week as dog owners!

Painopiste vaihtui: kaulasta paksu ja kropasta laiha / Look at the thick neck and skinny body 🙁

Dharma alkaa olla jo pikkuhiljaa asettautunut taloksi, ja me kaksi muuta aletaan muistuttaa zombieita. 😉 Vauhtia riittää, ja yhdet kengätkin saivat jo osansa (oma moka, mitäs jätin pennun tielle).

Tänään Dharmalla oli jännittävä päivä, nimittäin ensimmäinen automatka meidän kanssamme, ja vierailu Jessin työpaikalla. Siellä Dharma otettiin kirjaimellisesti avosylin vastaan (ja ristittiin tuttavallisemmin Jormaksi). Vaikka automatka jännittikin ja tyttöparka tärisi kovasti, ei mennyt kauaakaan, kun tuo jo leikki työpaikan lattialla kuin vanha tekijä.

Paluumatkalla väsytti kovasti, mutta autoilu-konsepti (liikkuu-kääntyy-pysähtyy-liikkuu) ei ihan vielä ollut hallussa, ja Dharma ei varmaan ehtinyt edes nukahtaa, kun koko ajan tuli mutka, liikennevalot tai muu asennonvaihtoa tarkoittava muutos.

Kun retkeltä selvittiin kotiin, Dharma on muutamaa ilakointituokiota lukuun ottamatta nukkunut kaiken ajan joko Jessin kenkien tai läppärilaukun päällä. Mikä lie kiintymys sillä nyt on Jessin suuntaan. <3

Ps. Kansikuva vääristää, tällä kertaa johto ei ollut lapsen suussa…

Dharma has settled down pretty nicely, and me as well as Jessi are starting to resemble zombies…

Today Dharma visited Jessi’s work place. It was the first time she travelled with a car with us, and everything went fine – although the little lady was trembling a lot. 🙁 When we arrived to the work place she soon was her normal action-packed self and played fiercely with coworkers.

On the way back home Dharma was really tired but couldn’t find a good position to sleep – she’s not yet familiar witch the fact that cars tend to move, stop, turn and move all the time. Back at home she refused to sleep anywhere else but on Jessi’s shoes or laptop bag. <3

Ensimmäinen päivä sujui hyvin ja myös tosi rauhallisesti. Dharma nukkui paljon ja tutustui paikkoihin haistelemalla alakerran ja pihan läpikotaisin. Keittiön ja olohuoneen väliset portaat sujuvat jo oikein mainiosti (joskaan Dharmalla ei vielä ole hajuakaan siitä että asunnossamme on myös yläkerta), ja sisäsiisteyskin on melkoisen hyvällä mallilla – kunhan vaan opimme vähän ymmärtämään Dharman kieltä, niin saimme huomata että hän osaa jo aika hyvin pyytää ulos kun hätä iskee.

Oma häkki tuntui jännittävältä paikalta, ja sitä piti monesti käydä haistelemassa takajalat turvallisesti huoneen puolella. Illan tullen Dharma alkoi kuitenkin jo mennä itsensäisesti sinne leikkimään ja puuhailemaan, ja yötä vasten rauhoittui sinne ihan oma-aloitteisesti nukkumaan.

Nukuin oikein hyvin ensimmäisenä yönä, kiitos kysymästä. Koiran kanssa nukkunut Jessi sen sijaan ei ehkä ole samaa mieltä…

Kotimme on kaksikerroksinen, ja pentu saa nyt alkuun nukkua alakerrassa. Niinpä minä nukuin ylhäällä makkarissa, ja Jessi ilmapatjalla pennun häkin vieressä valmiina lohduttamaan ja pissattamaan. Kun tulin hyvien unieni jälkeen alas, koira tuli häntää heilutellen vastaan ja Jessi makasi ilmapatjalla raatona, jaksamatta edes juuri suuta avata.

Pahimman kooman kadottua sain selville sen verran, että yöllä oli alkuun käyty monta kertaa pihalla pissalla, jonka jälkeen suunnitelma vaihtui sanomalehdiksi häkkiin. Dharma oli osunut niille moneen kertaan, mutta petikin sai osansa. Dharma oli nukkunut valtaosan yöstä, mutta heräillyt välillä vähän itkemään ja sisustamaan häkkiä uuteen uskoon (häkki riittää kooltaan Dharmalle vielä aikuisenakin, joten tilaa siellä on ruhtinaallisesti).

First day was nice and calm. Dharma slept a lot and got to know our yard as well as downstairs of the house. She’s getting good at the couple of stairs we have between kitchen and the livingroom, although she hasn’t figured at all that there’s a whole other floor upstairs as well. She’s already doing great with the potty training, as she asks to go out almost every time she has to go.

Dharma & Jessi slept downstairs, whereas I had the pleasure of sleeping upstairs alone. Jessi did not seem rested at all when I came downstairs. Dharma had slept a lot during the night as well but she seems to pee a lot…

Dharman ensimmäinen ateria kotona – Dharma’s first lunch at home

Dharma saapui aamulla meille kotiinkuljetettuna – saimme siis erittäin hyvää palvelua kasvattaja-Ullalta jonka kanssa käytiin läpi viralliset jutut kahvikupposen ääressä ja sen jälkeen vielä juteltiin tovi Dharman tutustuessa ja touhutessa takapihallamme.

Ullan lähdettyä tultiin takaisin sisään ja tulokas nukahti (taas) hetken olohuonetta tutkittuaan – monitasoinen asunto on selkeästi vielä kovin jännittävä asia ja muutama porras eteiseen/keittiöön vaati hieman houkuttelua, mutta eiköhän tuokin ensimmäisen ruoka-ajan tultua ala sujumaan jo rutiinilla.

Dharma arrived this morning delivered to our home – so we got extremely great service from our dog breeder, Ulla. After sorting out the paperwork over a cup of coffee we talked a bit more outside while Dharma explored our backyard. After we came in, we explored the apartment a bit (Dharma was a bit anxious about the couple of stairs between living room and lobby/kitchen) and then she fell asleep pretty soon after.

Dharman kotiutuminen ylihuomenna alkaa täyttää ajatuksia vaikka juhannuksen vietto järvimaisemassa kestääkin vielä huomiseen – kolme päivää kestäneen harmauden ja sateiden väistyttyä autenttinen kesäfiiliskin koki aimo kolauksen auringon ja entistäkin valtaisamman hyttysarmeijan tultua esiin. 😉

Even though the midsummer festivities in the lake scenery still last until tomorrow, Dharma’s arrival in two days is starting to occupy our thoughts already – after the usual Finnish summer weather of grayness and rain subsided after three full days, sun and even bigger infestation of mosquitos than before appeared dampening our authentic summer mood a bit. 😉