Bitches

Nyt viime kuukausina Dharmaan liittyvät terveyshuolet ovat aiheuttaneet paljon harmaita hiuksia ja minkään osa-alueen treenit eivät ole päässeet oikein etenemään tässä lähiaikoina, kun reppana on ollut vähän väliä sairauslomalla. Kirjoittelin auki viime kuukausien sairastelujuttuja, ja postauksesta tulikin yllättäen aika pitkä. 😀 Joten tässä, olkaa hyvät.

Osa 1 – epämääräisten kipuoireiden ihmettelyä

Dharmahan tunnetaan maailman iloisimpana ja onnellisimpana koirana, ja mulle on ylipäänsä vasta tuon tempperamenttisen pikkusiskon saapumisen jälkeen konkretisoitunut se että koirillakin tosiaan voi olla huonoja päiviä – Dharma kun on totuttu näkemään aina iloisella tuulella.

Paitsi että nyt viime kuukausina Dharma ei enää ole ollut iloinen. Erityisesti ehkä noin kahden kuukauden ajan sen käytös on ollut monin tavoin poikkeavaa: Dharma on viime aikoina kiukustunut jos pentu tulee lähelle ja lähtee itse kauhealla vauhdilla pois, nukkuu paljon sängyn alla, on lyhytpinnainen ja hakenut huomiota ihan eri tavalla kuin ennen. Ison osan kotonaoloajasta Dharma viettää joko sängyn alla (erityisesti kun ihmisiä ei ole kotona) tai mun jalkojen välissä sängyllä. Dharma on myös ottanut tavakseen tulla about päivittäin mun luo nostamaan tassua syliin. Yleensä se on tehnyt sitä vain silloin kun sillä on hätä (joko vessahätä tai esim. silloin kun Dharman naama turposi allergisesta kohtauksesta mökkireissulla), joten sekin on herättänyt epäilyksiä siitä, että joku sillä on vialla.

Viimeisen 1,5 kuukauden aikana mukaan on tullut myös selkeää kipukäytöstä: lenkinjälkeistä läähätystä levossa (ihan vartin pissatuksistakin), säpsyilyjä (Dharma on jopa alkanut karttamaan muutamaa tiettyä kohtaa asunnossa joissa kipusäpsyjä on tullut), peitsaamista sekä ihan yleinen äreä mieliala. Dharma on myös alkanut lenkillä haukkumaan ihmisiä, ihan kuin olisi lenkkitilanteissakin pinna kireällä ja uhkia siellä täällä. Ei ole kuitenkaan ollut mitään sellaista yksittäistä, jota olisi voinut sormella osoittaa ja arvata että tuosta se johtuu – sitä vaan aisti että jollain tavalla toisella on kurja olla.

Osa 2 – yöllinen säikähdys (ei ehkä perheen herkimmille).

Reilu kuukausi sitten pohdiskelin Dharman outoa kipukäytöstä kulmat kurtussa monina päivinä, kun eräänä yönä neidin tarina sai yllättävän sivujuonteen. Heräsimme yöllä oksennusääneen, ja kuten yleensä, makasimme paikallamme odottaen että koira saa toimituksensa tehtyä loppuun (muuten käy yleensä niin että Dharma ilahtuu suunnattomasti heränneistä ihmisistä, ja oksuilu jatkuu sitten myöhemmin). Siinä pikkuhiljaa heräillessä alkoi mennä tajuntaan että oksuääni kuuluu oudosta paikasta: sängyn alta. (Dharma, kuten varmaan useimmat muutkin koirat, oksentaa aina neljällä jalalla seisten ja mielellään matolle.)

Selvästi huonovointinen Dharma makoili tosiaan sängyn alla ja tuli sieltä vaivalloisesti esiin kun nousimme sängystä. Iltaruuat löytyi käytävältä jo aiemmin oksennettuna, ja nyt Dharma oksensi lähinnä sylkeä. Seuraava säikähdys se kun ihmettelin mikä omituinen värivivahde syljessä on, ja tajusin sen olevan verta. Kun hetken päästä tuli seuraava oksennus ja se oli jo lähes pelkästään verta, alkoi hiipiä jo paniikki. Soitin Viikin päivystykseen ja sieltä totesivat, että parempi tulla näyttämään paikan päälle.

Pakkasimme pesueen autoon ja ajelimme Viikkiin, tässä vaiheessa kello taisi olla vähän yli kaksi yöllä ja Dharma oli siinä kunnossa, että roikotti apaattisena päätään kuolan valuessa suupielistä. Verisiä oksennuksia oli tullut jo neljä, ja oksennetun veren määrä mitattiin senttilitrojen sijaan jo deseissä. Viikissä otettiin verikokeet joiden pohjalta selvisi ainakin se, että kyse ei ollut rotanmyrkystä. Verinen oksentelu jatkui, ja hoitajakin totesi että harvoin näkee ihan näin veristä oksennusta.

Todettiin yhteistuumin että koiran on hyvä jäädä yöksi nesteytykseen ja tarkkailuun, ja me Jessin kanssa lähdimme kotiin. Aika hurjat oli kyllä tuntemukset kun ei ollut varmaa tietoa haetaanko koira seuraavana päivänä elävänä vai kuolleena (eläinlääkärikin sivusi puheissaan sitä, että tila voi muuttua hetkessä hengenvaaralliseksi).

Yön aikana ei tullut ikäviä uutisia, ja aamulla heräsimmekin siihen, kun Viikissä oli sovitusti aamuvuoron tultua töihin jatkettu tutkimuksia ultran ja röntgenin muodossa (joista ei siis löytynyt mitään, olkoonkin että ultraus ei täysin onnistunut vatsassa olleen ilman vuoksi). Saimme myös tietää, että Dharma oli melko pian meidän lähtömme jälkeen alkanut myös ripuloimaan, joten todennäköinen syy oireille oli “vain” vakava suolistotulehdus.

Puolen päivän aikaan päästiin vaihtamaan Dharma vajaan 800 euron laskuun, ja toipilas tuli kotiin jatkamaan toipumista. Seuraava yö meni sitten tunnin parin välein ulkoiluttaessa kun ripuli jatkui, mutta sitä seuraavana päivänä alkoi onneksi toipuminen. Dharma oli levossa silloinkin jokusen viikon, kun ruokavalio oli alkuun pelkkää puuroa ja raejuustoa (ja reppana päivysti keittiössä päivät pitkät, kun eihän tuollaisilla ainesosilla meinaa nälkä lähteä).

Kun tapahtuneesta oli kulunut parisen viikkoa, ruokavalio ja arki palasivat pikkuhiljaa normaaleiksi, ja saatoimme jatkaa epämääräisten kipuoireiden ihmettelyä.

Seuraavana päivänä kotiin päästyään Dharma oli vielä tosi surkeana.

Osa 3 – kuinka pienenpieni lihas aiheuttaa paljon harmia

Noh, kipuoireita kun ihmeteltiin, niin muutama viikko sitten lakkasi yhtäkkiä pissatuslenkillä varaamasta oikealle takajalalleen. Ehkä vartin päästä varasi taas jo “normaalisti” painon kaikille jaloilleen, mutta silloin varasimme kuitenkin samaksi päiväksi eläinlääkäriajan. Eläinlääkäri ei löytänyt mitään varsinaista vikaa (ristisiteet, lumpiot ja kaikki ihan normaalisti paikallaan), mutta koska Dharma arasti oikean puolen takareittä, veikkaus oli että se on revähtänyt tai venähtänyt joku aika sitten ja toipumassa pikkuhiljaa kuntoon. Dharma sai viikon kipulääkityksen ja saikun (eli täyden lenkityskiellon).

Kipulääkkeet auttoivatkin jonkun verran: kun lääkitys oli päällä, tuttu iloinen hännänheilutus palasi taas, ja Dharma jaksoi pentuakin paljon paremmin. Kun kipulääkitys loppui, sama epämääräinen kipukäytös kuitenkin palasi heti. Totesimme näin ollen, että seuraava askel on joko fysioterapeutti tai osteopaatti.

Suosituskyselyiden jälkeen päädyimme osteopaatti Jerry Ketolan vastaanotolle Paloheinään. Kävimme siellä maanantaina, ja olin kyllä tosi vaikuttunut. Dharma on ollut enenevästi huono menemään kyljelleen nyt kipukäytöksen myötä, mutta Jerry sai vakailla mutta rauhallisilla otteillaan Dharman pysymään nätisti hoitopöydällä ja koiralle ihan positiivisen puolelle menevän ensikohtaamisen.

Osteopaatti paikallisti kivun oikean puolen sartorius-lihakseen, joka lähtee selästä ja kiinnittyy ilmeisesti takareiteen. Sartoriuksen venähdys on kuulemma aika yleinen ja hyvinkin kivulias vaiva. Käsittely helpotti selvästi Dharman oloa, ja sovimme jatkokäynnin parin viikon päähän.

Sartorius-lihas on tuo kapea, pystymallinen selkälihas.

Nyt tätä asiaa miettiessäni ja anatomiakuvia selailtuani olen alkanut miettiä, josko Dharmalla olisikin ollut tuon sartorius-lihaksen kanssa ongelmia jo pidempään. Jo plus miinus vuoden vanhana Dharmalla oli pissatulehdus ja sen jälkeen pitkään epämääräisiä pissatulehdusta muistuttavia oireita, vaikka pissanäytteestä ei mitään enää löytynytkään. Isoin oire silloin oli se, että Dharma pissaili lenkin aikana moneen kertaan, ja silloinkin mietin voisiko oireet olla lihasperäisiä, kun tuntui että pissausasento oli enemmän köyryllä kuin normaalisti. Kävimme silloin aloittelevalla osteopaatilla muutaman kerran lihashuollossa, ja oireet tuntuivat helpottavan.

Samanlaista pissakäytöstä on ollut jonkin verran nytkin – tuntuu että tarpeiden tekeminen on selvästi kivuliasta. Pisti siis miettimään, olisiko tuo pissatulehduskierteen aikainenkin kipuilu ollut sartoriuksesta peräisin.

Noh, nyt joka tapauksessa seuraillaan tilannetta ja katsotaan miten seuraava käsittely tehoaa. Kipukäytös on jo nyt osin palannut vaikka edellisestä käsittelystä on vasta kaksi päivää. Mieli on kuitenkin paljon toiveikkaampi – vaikka tässä menisikin aikaa että saadaan Dharma takaisin normikuntoon, niin ainakin vaikuttaa siltä että vaivan pitäisi olla ohimenevä.

Loppusanat – eli päivittelyä kuinka hurja ajanjakso on takanapäin

On se kyllä hurjaa, miten eläimet osaavat välillä pelästyttää. Jos alkuvuodesta oli koko tunneskaala käytössä uuden pennun myötä, niin viime kuukausien aikana on käyty tunneskaalaa läpi huolisektorin puolelta aika huolella. Että kyllä sitä on vähän tullut päiviteltyä näitä viime aikojen tapahtumia. 😀 Onneksi kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin – tai ainakin parempaan päin. Eilen Dharma vaikutti jo voivan aika paljon paremmin ja pursusi energiaa lenkilläkin, joten toivotaan että toipumistahti jatkuu.